Levyarvio: Jessi Frey otti liian ison harppauksen syntikkapoppiin – Soolodebyytissä halpakopion maku

Jessi Frey
Villainess
Frey Enterprises

Velcran debyytti Consequences Of Disobedience (2002) oli energistä industrial-vaikutteista nu metalia. Bändi toimi niin levyllä kuin livenäkin. Valitettavasti 2002 nu metal alkoi jo tehdä kuolemaa, joten yhtyeen täytyi uusiutua. Hadaliin (2007) mennessä Velcran soundiin oli alkanut tulla yhä enemmän elektronisia elementtejä ja puhdasta laulua.

Velcran hajoamisesta on jo kymmenen vuotta, mutta nyt bändin sittemmin Englantiin muuttanut laulaja Jessi Frey on julkaissut ensimmäisen soololevynsä. Konesoundit ja puhdas laulu ollaan pidetty matkassa, mutta Frey on silti ottanut Villainessilla ison tyylillisen harppauksen 80-luvun lopun ja 90-luvun alun syntikkapoppiin ja industrialiin. Depeche Modelta ja New Orderilta lainataan säälimättä niin melodioita, sointukulkuja kuin soundejakin.

Levystä jää vahva halpakopion maku. Depeche Moden koukkuja käytetään tuomatta niihin mitään uutta ja kasaribändien analogisia soundeja yritetään jäljitellä halvan kuuloisilla virtuaali-instrumenteilla. Jessi Freyn ohut ääni ei myöskään riitä kantamaan näin melodisia biisejä. Valmiin albumin sijaan Villainess kuulostaa demolta jolla haetaan suuntaa Freyn soolouralle.