Parachutesin (2000) jälkeen musiikkiaan stadionmittoihin suureellistaneen Coldplayn
uusimmalla levyllä maailmakaan ei enää riitä. Debyytin kannessa pyörineeltä maapallolta on etäännytty kuvitteelliseen aurinkokuntaan, jonka planeetat ja satelliitit konkretisoituvat Music Of The Spheresin biiseiksi.
Music Of The Spheres on vahvasti elektroninen levy, jonka emoji-innostuksella ja My Universe -biisillä kuultavan k-pop-yhtye BTS:n läsnäololla Coldplay pyrkii tekemään vaikutuksen myös itseään nuorempaan yleisöön. Samaan tuntuu tähtäävän myös Selena Gomezin päätyminen Chris Martinin duettokumppaniksi Let Somebody Go -balladille.
Coldplayn avaruusmatkan iskevimpiä etappeja ovat High Powerin ja Humankindin kaltaiset ilmiselvät hitit ja glam rockista ja Norman Greenbaumin Spirit In The Sky -klassikosta rytminsä hakeva People Of The Pride. Human Heartin a cappella kääntyy Infinity Signilla koneistetuksi beatiksi hämmentävimpänä taustanaan jalkapallokatsomoista tuttu olé olé -hoilotus.
Sekavia tunteita herättävän ja muutamia toimivia pop-biisejä sisältävän Music Of The Spheresin monipolvisen pääteoksen Coloraturan päätyttyä jää toivomaan, että Coldplay osaisi jonain päivänä tien takaisin maan kamaralle.
