Vasas Flora och Fauna yllätti aiemmin syksyllä julkaisemalla Leevi and the Leavingsin musiikkia ruotsiksi. Kahdella käännösraidallaan yhtye onnistui siinä, missä yksikään alkuperäiskielellä esitetty Gösta-kommentointi ei ole onnistunut: löytämään uuden tavan lähestyä umpeenkanonisoitua ja velvoittavilla lukuohjeilla ympäröityä musiikkia.
Huolellisesti artikuloitu esityskieli luo omalaatuisesti hykerryttävän tunnelman, mutta Strandgut on silti kaikkea muuta kuin vitsi.
Strandgut-pitkäsoiton avausraita Leevi & The Leavings nappaa uusiotulkintojen heittämän viestikapulan lennosta ja välittää sen tyylillä eteenpäin. Vaikka albumi lavenee nopeasti heleästä kitarapopista vanhahtavaan schlagerismiin ja jopa kotikutoiseen kamaripopiin, välittyy musiikin pohjalta sama vaihtoehtoisia näkökulmia availeva luovuus kuin Leevi-tulkinnoistakin. Levy kuulostaa yksinomaan tuoreelta siitäkin huolimatta, että laulut ovat tuttuja jo yhtyeen aiemmilta julkaisuilta. Nyt yhtye vain esittää ne saksaksi – koska miksipä ei?
Huolellisesti artikuloitu esityskieli luo omalaatuisesti hykerryttävän tunnelman, mutta Strandgut on silti kaikkea muuta kuin vitsi. Tulkinnasta kuultava hartaus alleviivaa Belle & Sebastianin ja The Divine Comedyn hengessä etenevien sävellysten sydämellisyyttä, ja konseptin leikkisyys asettuu musiikin lämpimäksi ylätasoksi. Kokonaisuus on sanalla sanoen valloittava.
Olipa levy kuinka projektiluontoinen hyvänsä, siinä on kyse jostakin paljon kuriositeettia suuremmasta.
Ajatus esittää alkujaan ruotsiksi kirjoitettua musiikkia saksaksi on kaikkea muuta kuin tavallinen. On siis pakko esittää Vasas Flora och Faunan Mattias Björkasille ytimekäs kysymys: Warum?
– Halusimme nähdä onnistuisiko se. Usein kun keksii jotakin mitä kukaan muu ei tee, alkaa pohtia mitä ovat ne ylitsepääsemättömät esteet, joita muut näkevät mutta itse ei. Voi tietysti olla, että kohta saamme tietää, miksi tämä olisi pitänyt jättää tekemättä. Siinä tapauksessa voimme sanoa seuraaville, jotka pohtivat saksankielisen levyn tekemistä, että absolut inte!
Strandgutin kappaleet on poimittu aiemmilta levyiltänne, ja käännetty rivi riviltä saksaksi. Tuntuiko sinusta, että laulujen luonne muuttui kielen vaihtuessa?
– Nja, emme puhu saksaa, joten meidän on vaikea sanoa kuinka kappaleet muuttuivat. Spontaani arvaukseni on, että ne kuulostavat hieman vinoutuneilta ja jäykiltä. Saksalaiset ystäväni kyllä sanovat, että levy kuulostaa hyvältä, mutta kukapa toisaalta sanoisi kaverilleen, että tämä on tehnyt kamalan levyn.
Tänä vuonna olette kääntäneet omien laulujenne lisäksi Leevi and the Leavingsin musiikkia. Kuvastaako tämä laajempaa halua pohtia kielen, musiikin ja identiteetin suhdetta?
– Saksannoksissa kyse oli kokeilunhalusta. Tahdoimme selvittää, onnistuuko tällainen ylipäänsä. Leevi and the Leavingsin kohdalla tunsin puolestani harmitusta siitä, ettei kukaan ollut yrittänyt moista aiemmin. Ajattelin että nyt minun ehkä sopisi kokeilla. Ilokseni kaksikieliset ihmiset tuntuvat ajattelevan, että olen tavoittanut sanoitusten ytimen.
Hannu Linkola
