Levyarvio: Ohittamattomia julkilausumia ja riskialttiita irtiottoja – James Dean Bradfieldin toinen sooloalbumi syntyi yhteistyössä bändikaverin isoveljen kanssa

James Dean Bradfield
Even In Exile
MontyRay

James Dean Bradfield kävi ennen koronasulkuja viikoittain isänsä luona Etelä-Walesin laaksoalueella. Matkoillaan hän tapasi myös ystäväänsä Patrick Jonesia, Nicky Wiren isoveljeä. Kun Jones erään vierailun yhteydessä kertoi kirjoittaneensa pöytälaatikkotekstejä chileläisestä protestilaulaja Victor Jarasta, Bradfield innostui. Hän poimi pari runoa mukaansa ja huomasi pian laativansa toista soololevyään.

Jonesin sanoihin aseteltu Even In Exile on sydämellisen avara äänite, jossa on tilaa niin massiivisille kertosäkeille kuin instrumentaalirakennelmillekin. Tiivis tematiikka ja muutamat riskialttiit irtiotot luovat albumille oman persoonan, mutta myös musiikin genomi tulee selväksi. Moni lauluista istuisi vaivatta Manic Street Preachersin 2000-luvun levyille.

Uljaimmat hetket koetaan odotetusti siellä, missä Bradfield on aina ollut vahvoilla. The Boy From The Plantationin ja Thirty Thousand Milk Bottlesin kaltaiset agitaatiot pauhaavat ohittamattomina julkilausumina, joiden voima kontekstualisoi hiljaisetkin hetket. Mittakaavat ruokkivat toisiaan myös sanoituksissa. Niissä Jones sekä rakentaa monumenttia että etsii ihmistä sen takaa.

Ristiriidaksi kontrastit eivät puuroudu. Pikemminkin moni-ilmeisyys kertoo, kuinka tekijöiden suhde Jaraan on elänyt läpi levytysprosessin, kunnes vaskoolissa on ollut enää nippu aikakausien yli kantavia ihanteita.