Metallican kolmen ensimmäisen albumin juhlalliset boksit ovat kaikki olleet mielenkiintoisia ruumiinavauksia merkittävistä metallin merkkipaaluista. Nyt tullaan vaikeaan vaiheeseen, sillä …And Justice For All on ensimmäinen isoja ristiriitoja herättänyt Metallica-pitkäsoitto.
Minulle se oli ensimmäinen uutena hankittu Metallica-levy enkä pitkään ymmärtänyt puhkisoittamani levyn myöhempää mainetta. Viimeistään tämän laatikon äärellä käsittää, kuinka väkisin levy on tehty. Progemaiset biisit ovat rakennettu pala palalta ja James Hetfieldin riffidemoista käy ilmi, että osaset olisivat voineet järjestyä biisien kesken toisinkin. Bändi keskittyy pitkien kappaleiden suorittamiseen niin hampaat irveessä, että soitosta ja koko levystä uupuu energia ja fokus.
Progemaiset biisit ovat rakennettu pala palalta ja James Hetfieldin riffidemoista käy ilmi, että osaset olisivat voineet järjestyä biisien kesken toisinkin.
Jason Newstedin painajaiseksi osoittautunut …And Justice For All on bändin diskografiassa ikuinen väliinputoaja. Se nosti yhtyeen oikeasti kaupalliseen megaluokkaan, mutta ei kuitenkaan sellaiseen menestykseen, josta Metallican (1991) muistamme.
Onen videon MTV-suksee toi ihan uudenkokoisen yleisön ja kiertueilla Metallica saattoi soittaa pääesiintyjät suohon. Samalla suoritusvarmuus oli yhä häkellyttävän hataralla pohjalla, kuten boksilla olevalta Newarkin-keikalta käy ilmi.
Aiempien juhlaboksien tapaan myös …And Justice For Allin painava loota on massiivinen ja huolella kasattu historiankirja. Se on valitettavasti sarjassa myös ensimmäinen, jonka bonusmateriaalin laatu ei ole aina riittävän kiinnostavaa tai tasokasta komeista puitteista huolimatta.
Jaa niin. Että kuuluuko se basso nyt paremmin? Eipä juuri. Mutta eipä tämän levyn onnistuminen ollut alun perinkään siitä kiinni.
