METALLICA: Garage Inc.

Kaupat notkuvat tribuutteja, joilla bändit, joiden omaa materiaalia kukaan ei ole koskaan kuullut, riuhtovat naama irvessä Whiplashiä ja luulevat sen kiinnostavan jotakuta. Ottakaa nyt tästä opiksi.
Muille näin massiivinen lainaoperaatio ei olisi missään suhteessa mielekäs. Epäillen vilkuiltaisiin ja pahaa puhuttaisiin. Mutta Metallica ei tyydy edes vanhojen covereiden listaamiseen, vaikka Garage Days -ep ja sinkkujen kääntöpuolet olisivat hyvin riittäneet asialliseen julkaisuun. Se veistelee kruunuksi levyllisen tuoreita esityksiä.
Garage Inc.:illä multimiljonäärit, perheenisät ja roolimallit ilmoittavat silmää räpäyttämättä syntyneensä hautuumalla ja nussivansa lampaita. Metallica tuo siis esiin rosoisempaa puoltaan, jota se keikoillaan jatkuvasti mainostaa. Se pääsee biisivalinnasta riippuen ilkeilemään, suorastaan vittuilemaan, tai pöllimään tunnelmia, jotka eivät ikipäivänä olisi oman materiaalin kanssa mahdollisia. Kappaleiden ainoa yhteinen nimittäjä on, että Metallican hemmot sattuvat pitämään niistä. Kun peräkkäin lätkitään Bob Segeriä, Misfitsiä, Nick Cavea ja Mercyful Fatea sormen nousematta kertaakaan kyseenalaistamisen merkiksi, puhutaan isosta asiasta. Kyky käsitellä tällaista läjää täysin erityylisiä biisejä on pelottava. Silti levyn tarkoituksessa, revittelyssä ja hauskan pidossa, onnistutaan niin hyvin, että kivaa riittää sohvalle asti.
Metallica versioi muiden lauluja lämmöllä. Se ei muuta biisin luonnetta, vaan lisää omia sävyjään ja painotuksiaan ja korjailee rakennetta jos tarpeelliseksi näkee. Hetfield operoi humoristisen imitaation ja oman tyylinsä ääripäissä ja välimaastossa suohon putoamatta. Nähtäväksi jää, miten tämä maratonsessio vaikuttaa Hetfieldin sävelkynään.