Akustinen ja melodinen intro polkaisee käyntiin Ruotsin death metal -legendojen 13. albumin, ja kuulija ei voi kuin keskittyä hengittämiseen. Hypocrisyn Worship on orgaanisen kuuloinen ja hallitun aggressiivinen kokonaisuus, jonka biisimateriaali on kauttaaltaan vahvaa. Miellyttävintä levyssä on sopivan perinnetietoinen lähestymistapa, joka kuuluu niin sävellyksissä kuin äänimaisemissakin. Hypocrisy ei blastaa ylinopeudella vaan ennemminkin laskettelee juuri sopivan jämäkästi, ja kitaratkin naukuvat vain lievässä alavireessä. Tuotanto on Peter Tägtgrenin johtamalla yhtyeellä juuri niin ammattimainen kuin mitä nokkamiehensä meriittilista antaa ymmärtää.
Nimikappale tykittelee jopa 1990-luvun Sepulturan tunnelmissa. Videobiisi Chemical Whore ja levyn vankin raita Greedy Bastards harjoittavat modernimpaa sovitustapaa ja tuovat mieleen uudemman Kreatorin. Ei silti, Hypocrisy seisoo totta kai vahvasti omilla jaloillaan. Kokemus kuuluu suoritusvarmuudessa, mutta mukana on myös intoa ja energiaa, jota ilman tämä musiikkityyli herkästi kompastuu. Worship kuulostaa tuoreelta ja nälkäiseltä albumilta, josta huokuu jälleenrakastuminen äärimmäisempään ilmaisuun.