Peter Tägtgrenin luotsaaman Hypocrisyn deathmetal on pysynyt melkeinpä samanlaisena jo vuosikaudet. Suurempiin muutoksiin ei ole ollut tarvettakaan, kun suosio on pysynyt kauttaaltaan vakaana ja musiikki tyylilajinsa puitteissa varsin mukiinmenevänä.
Hypocrisyn melodisen deathin tehokeinot ovat tuttuja ja turvallisia, rapeita riffittelyjä ja mieleenpainuvia kitaramelodioita. Hypocrisy kokeili edeltäneellä kahdella albumillaan hieman nopeatempoisempaakin materiaalia, mutta A Taste Of Extreme Divinity on enimmäkseen bändille tyypillistä, keskitempoista tunnelmointia.
On tietysti täysin henkilökohtaista, minkälaisen määrän samankaltaista musiikkia pystyy vastaanottamaan. Hypocrisy ei ole ollut yltiöpäisen kokeilunhaluinen vuosien varrella, vaan on luottanut kykyynsä tehdä riittävän hyviä melodioita, ja siihen, että ostava yleisö on asiasta samaa mieltä.
A Taste of Extreme Divinityllä toistellaan jonkin verran vanhoja ruotsalaisen deathmetalin kliseitä, eikä melodioilla ole niin paljon painoarvoa kuin edeltäneillä levyillä. Se on sääli, sillä bändin soitannollinen ilottelu ei jaksa kannatella kaikkia kappaleita loppuun saakka. Uusi albumi ei siten edusta yhtyeen tuotannon terävintä kärkeä, mutta Hypocrisy tuskin poistuu keskuudestamme kulumallakaan.
