Stephin Merritt, mies The Magnetic Fieldsin takana, taitaa olla tuomittu ikuisesti julkaisemaan levyjä mestariteoksensa varjosta. Kaikkia miehen tuotoksia tullaan väistämättä vertailemaan 69 Love Songs -albumiin (1999), jolla Merritt lunasti paikkansa kaikkien melankolisten poplaulujen ystävien sydämissä.
Nyt julkaistava Distortion jäänee historiaan ihan mukavana harjoitelmana surisevia ja tarttuvia kappaleita terävillä teksteillä. Harjoitelmana siksi, että levyn esikuvana toimii The Jesus & Mary Chainin 80-luvun puolivälin Psychocandy-klassikko, joka verhosi ajattomia popmelodioita kirskuvaan säröön ja ulisevaan feedbackiin. Merritt on julistanut pitävänsä tuota levyä viimeisenä merkittävänä tuotantona modernissa musiikissa.
Distortion on kuitenkin psykokarkkia huomattavasti kiltimpi soundeiltaan, pahimmat särmät ja rumimmat kierrot on miksattu siististi takavasemmalle. Oikeastaan levy on soinniltaan miellyttävän orgaaninen. Merritt on takuuvarma säveltäjä ja osuu tauluun nytkin, tosin ei toistuvasti ihan napakymppiin. Voimakkaimmin kuuntelijan huomiosta kilpailevat katkeransuloinen Old Fools sekä yksinkertaisen mainio Please Stop Dancing, joka yhdistää upeasti Dubstarin, The Human Leaguen ja särön.
Tähän mennessä Merrittin levyillä teemoina ovat olleet muun muassa 69 rakkauslaulua, i-kirjaimella alkavat kappaleet sekä särö. Mitäköhän mies seuraavaksi keksii?
