MAJ KARMAN KAUNIIT KUVAT: Metallisydän

MAJ KARMAN KAUNIIT KUVAT
Metallisydän
Megamania

Ennen Metallisydäntä ilmestynyt Arpi-single pisti miettimään, onko Maj Karman Kauniiden Kuvien viehätys nuukahtanut, kun bändi ei tuntunut keksineen mitään uutta sitten Rautaneito-albuminsa. Pelko oli turha. Kauniiden Kuvien neljäs albumi tuskin muuttaa ihmisten käsityksiä bändistä, mutta paikoilleen se ei ole jäänyt polkemaan.

Toisaalta on helppo ymmärtää, miksi Harjavallan hurjat ovat kaupallisesti jääneet Trio Niskalaukauksen ja Kotiteollisuuden varjoon. Vaikka yhä enemmän Mobylta näyttävä Herra Ylppö korostaa, ettei tässä tarkoituksellisen vaikeaa taidetta olla tekemässä, niin monen heviossin ja suomirock-fanin voi olla mahdoton käsittää, mistä Ylpön todellisia ihmisiä ja fiktiota yhdistelevissä sanoituksissa on kyse. Tässä yhteydessä nimittäin yksikön ensimmäisessä persoonassa esiintyminen ei välttämättä tarkoita omakohtaisuutta. Luoja yksin tietää, kuinka tosissaan Ylppö Rocktähti muistelee -kappaleessa on laulaessaan pelkkää meteliä Emman kuvat silmissä soittavista raskaista suomenkielisistä. Itseironiaa tai ei, niin vielä hauskemmaksi biisin meta-tason kommentin suomalaisesta rockscenestä tekee Ylpön lakoninen toteamus teräväkielisestä tähdestä, joka puhumansa paskan itsekin nieli. Ylppöä kun ei ole totuttu pitämään turhan vaatimattomana miehenä.

Mystisen Rocktähden ohella levyllä esiintyy muitakin tuttuja hahmoja. Aiemmilla levyillä esiintyneet Heidi ja Lady Day saavat jatkoa nyt muun muassa Elena Leevestä, jonka runsailla vokaaleilla sointuva nimi on viehättänyt Ylppöä todennäköisesti juuri foneettisin perustein.

Mutta jos tuntuu, että Maj Karman Kauniit Kuvat ei ole uusiutunut, on se yksinään kuulijan laiskuutta. Metallisydän lienee bändin rankin levy, intensiivisempi kuin Rautaneito eivätkä albumin toistuvat Slayer-vaikutteet voi olla jättämättä jälkeään levyn muutenkin pimeään tunnelmaan. Ensilevystä asti esiintyneet vertailukohdat Sielun Veljiin ovat nyt lihallisempia kuin koskaan. Yhtyeelle ominainen rumankaunis soundi on entistäkin pelkistetympi ja karumpi eikä edellisen levyn Pasi sanoo -kaltaisia ”helppoja” pop-kappaleita Metallisydämeltä löydy. Vaikeaa on edes poimia joukosta erottuvia kappaleita, sillä Metallisydän on varmasti Maj Karman tasaisin albumi eikä se aukene vain yksittäisiä kappaleita kuuntelemalla.

Metallisydän on varsin kaukana perinteisestä suomalaisesta miesangstista, mutta ahdistunut ja synkkä levyn pohjavire on. Katutyttöjen laulu on vähintään yhtä kohtalokas kuin katupoikien vastaava muutama vuosikymmen aikaisemmin ja Lady Day on kuollut -kappaleen tyly tunnelma on raadollisuudessaan koskettavaa.

On ihan turha pohtia, onko Metallisydän Maj Karman Kauniiden Kuvien paras levy. Minulle ainakin riittää se, että se on vähintään yhtä hyvä kuin kolme aiempaakin.