Olgan albumidebyytti Rakastaja (2005) herätti persoonallisuudellaan sievoisia odotuksia, jotka lunastuvat jo toisella yrittämällä. Edeltäjänsä lailla Kauko Röyhkän tuella syntynyt Tämä pimeä puoli on monipuolinen, omintakeinen ja hetkittäin hivenen mystinenkin luomus. Laulajana Olga on aistikas mutta tarpeen tullen määrätietoista lujuutta uhkuva. Tämä pimeä puoli -albumilla herkkyys ei merkitse voimattomuutta. Valtaosan levynsä biiseistä Olga on kirjoittanut joko yksin tai yhteistyössä salaperäisen ja sitkeästi Kauko Röyhkäksi väitetyn H. Pavosen kanssa. Epäilyä ei ainakaan hälvennä albumin upea, Velvet Undergroundin tasaisuudella rullaava avaus Seireenien saarella.
Uhmakas Mua ei voi feidata edustaa Liikkuvissa Lapsissakin vaikuttaneen Olli Kauniskankaan tekemän nimibiisin ohella albumin tanssiosastoa. Suicidesta muistuttavalla konesvengillä mukaansa imaisema Hula hula on levyn rock’n’roll-hittinä kuin Tuomari Nurmion Huda hudan sisarlaulu. Painostavan laahaava Siihen taloon tihkuu lopuksi pikemminkin puhuttua kuin laulettua ahdistusta.
Tämä pimeä puoli -albumin valossa Olga voi hyvinkin olla jännittävintä, mitä naispuolisessa rockissamme on tapahtunut sitten Maritta Kuulan esiintulon.