OLGA: Rakastaja

Dekadenttia tunnelmaa ja varjoisten katujen hajuja huokuvaa Rakastajaa kuunnellessa voi leikkiä ajatuksella, miltä Olgan musiikki kuulostaisi Risto Asikaisen tuottamana. Tällainenkin mahdollisuus oli vielä muutama vuosi sitten auki, mutta kaikki osalliset voivat olla tyytyväisiä Kauko Röyhkän istahdettua tuottajan pallille.

Olgan esikoislevyä kypsyteltiin pitkään ja hartaasti. Patti Smithin ja PJ Harveyn vaikutteikseen mainitsevan laulajan debyytti edustaakin Suomen lauluntekijäperinteessä vähemmän ruuhkaista laitaa. Levyn kannessa vaativasti tuijottavan Olgan biiseissä rakkaus on rumaa ja epätoivoista eikä pop-täkyjä tarjoilla verkkaisesti etenevissä biiseissäkään. Kesyttömän kuulaan syksyinen kertosäekin lymyää painostavan ilmapiirin ja riipivien kitaroiden keskellä.

Parasta Rakastajassa on sen viekoittelevan paheellinen tunnelma. Tekstit ovat täynnä jopa Jouni Mömmön pahaenteisiin lyriikoihin verrattavia pohdintoja sielusta ja kohtalosta. Olga on kuitenkin kappaleittensa tulkitsijana yksiulotteinen. Näillä teemoilla laulajan itsensäkin pitäisi mouruta vereslihalla.