OLLI LINDHOLM: Voima

Olli Lindholmin ja Martti Syrjän sooloalbumien todennäköisyys on näihin päiviin asti ollut samaa luokkaa. Kummallakaan laulajalla ei ole kuvitellut olleen niin erityistä sanottavaa, että sitä ei saisi julki Yön ja Eppu Normaalin puitteissa. Olli Lindholm on kuitenkin asiasta eri mieltä ja käynnistää soolouransa Jussi Hakulisen lauluilla.
Tunnetun rockbändin laulajan soololevyltä odottaa mielellään jotain yllätyksellistä tai ainakin olennaisesti pääduunista poikkeavaa. Voima ei kuitenkaan ratkaisevasti eroa Yön vuosittaisista laulukokoelmista. Soittajat ja heidän myötään lievästi myös biisien sovitukset ovat vaihtuneet, mutta tunnelmat ja laulunaiheet ovat entisellään. Yön iskelmällinen puoli piirtyy Voimalle koko levyn mitalla.
Voima tekee pitkän matkan pienen pojan haaveista keskelle aikuisen miehen kaiholla ja surumielisyydellä silattua todellisuutta. Iskelmällinen popballadismi sieltä täältä pilkistävine euroviisukelpoisine kertosäkeineen hoituu miehekkäästi arkipäivän romantikon ottein. Varsinaista rockia Voima tarjoaa vain parin biisin verran. Näistä Hyvästi maa on lievä kumarrus kohti Bruce Springsteenin Born To Runia.
Jussi Hakulinen tuntee vanhan kumppaninsa mietteet ja Olli Lindholm tietää voimansa olevan tavanomaisuudessa ja elämän realiteettien ymmärtämisessä. Näillä eväillä Voimasta on tullut pikemminkin vilpitön ja rehellinen omakuva kuin viimeisen päälle kiinnostava levy.