Postmodernisti mökkihöperö Mira Luoti

Arvio julkaistu Soundissa 8/2016.
Kirjoittanut: Eero Tarmo.

Arvio

Mira Luoti
Tunnelivisio
Sony

Näkyvimmistä PMMP:läisistä Paula Vesala (nykyisin pelkkä Vesala) saatteli soolodebyyttinsä markkinoille jo alkukesästä. Jos tuo kiekko mietitytti ennen ilmestymistään, niin ainakin allekirjoittaneelle Mira Luotin sooloesikoinen on lähtökohtaisesti vielä suurempi kysymysmerkki. Armoton vertailu alkakoon?

Heti kärkeen on huomautettava, että Tunnelivision sävellyksistä ja osin sanoituksistakin vastuussa olevan Arto Tuunelan kädenjälki kuuluu. Paikoitellen jopa turhankin hyvin. Seuraa valtaisan ristiriitaisia tuntemuksia.

Pinnan alla, Puhu mulle hulluudesta ja Sitä tipahtaa pimeyteen voisi kaikki istuttaa sellaisinaan Pariisin Kevään albumille. Suhteellisen hyviä biisejä jokainen. Levyn postmodernisti mökkihöperö avausraita on nimeltään Musta laatikko, joka on myös viimeisimmän Pariisin Kevät -pitkäsoiton otsikko.

Miran esikoisen asetelmasta tekee problemaattisen havainto siitä, etteivät sinänsä kiehtovaa pseudohattaraa ja lakonista arkirealismia tuunelamaisen mielivaltaisesti sekoittavat lyriikat useinkaan meinaa sopia niitä nyt suoltavaan suuhun. Pöytälaatikosta tempaisin -viba pääsee iskemään.

Mielenkiintoista on, että levyn vetävintä antia edustaa likimpänä PMMP-vesistöjä souteleva Lähiölaulu. Nimiinsä Mira nappaa myös toiseksi viimeisenä kuultavan Aamusta iltaan -numeron, jossa turinoidaan muun muassa punaisesta maidosta ja Alibi-lehdestä.

Tunnelivisio näyttäytyy hahmottomana kokonaisuutena, jolta löytyy useampi yksilönä vahva kappale.

Mira Luotin persoona itsenäisenä artistina ei ainakaan vielä tämän kiekon perusteella oikein tule selväksi. Arto Tuunelan visio sen sijaan hohtaa, paikoin jopa monilta miehen oman yhtyeen edesottamuksilta välittyvää kirkkaampana, koko kymmenen biisin ajan.

Tunnelivisio näyttäytyy hahmottomana kokonaisuutena, jolta löytyy useampi yksilönä vahva kappale. Täten vaaka kallistuu täpärästi kolmosen puolelle.

Verrata jos täytyy, niin kyllä tämä ”ensimmäinen erä” auttamatta Vesalalle menee. Monsieur Sjöroosin kiitäessä ROOXX-yksisarvisineen kaukana aiemmin kartoittamattomissa galakseissa.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa