Matti Iivari Risto ja Aarne, tavaa Mira Luoti nimensä ja esittelee itsensä heti toisen sooloalbuminsa alussa. Sanoitusten perusteella joku on erehtynyt Eriniksi tai Isac Elliotin taustatanssijaksikin häntä luulemaan. Mutta lauluäänen ja kappaleiden perusteella Miran kyllä tunnistaisi ilman esittelyäkin.
Vertailu artistien edellisiin elämiin ei ole välttämättä tarpeellista tai olennaista, mutta Luotin levyä kuunnellessa sitä on vaikea olla tekemättä. Jokainen PMMP:n kanssa kasvanut löytää verrokin esimerkiksi kappaleille Tukholmaan ja Haurauden valtatie. Toisaalta yhtä lailla niitä kuunnellessa tekee mieli hyppiä, tanssia ja tehdä jumppaliikkeitä baarin tanssilattialla tai Rantalavan yleisössä kuin ennen vanhaan.
Tietenkään kyseessä ei ole enää parikymppinen tyttö vaan nelikymppinen perheenäiti, joka on ehtinyt kokea muitakin kuin huolettomia festarikesiä. Ikääntyminen kuuluu vähän liikaakin Meikkaava messias -iskelmässä, mutta esimerkiksi Yksi syy ja DNA kuitenkin vakuuttavat, että Mira Luoti on sopivasti jossakin sekoilevan teinin ja taantuneen keski-käisen välimaastossa.