RANDY NEWMAN: Bad Love

Arvio julkaistu Soundissa 08/1999.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Aikaa on taas vierähtänyt melkoisesti Randy Newmanin edellisestä työstä, mutta pitkät levyvälit eivät ole tylsyttäneet lauluntekijän kynää. Bad Loven laulut eivät päästä ketään helpolla, vähiten Randyä itseään.

Arvio

RANDY NEWMAN
Bad Love
Dreamworks

Aikaa on taas vierähtänyt melkoisesti Randy Newmanin edellisestä työstä, mutta pitkät levyvälit eivät ole tylsyttäneet lauluntekijän kynää. Bad Loven laulut eivät päästä ketään helpolla, vähiten Randyä itseään. Kukaan muu tuskin uskaltaisi tehdä muusta ohjelmasta poikkeuksellisen, rankasti rokkaavan I'n Dead (But I Don't Know It)in kaltaista viisua. My Country panee jenkit paikalleen jäätävän sattuvasti ja The Great Nations of Europe kusee reippaasti marssin tahdissa vanhan mantereen kulttuurin ylevyydelle. The One You Love on syvintä bluesia, jonka voi helposti kuulla vaikka Ray Charlesin tai Tom Waitsin tulkitsemana. Marx-vainaakin hoidetaan The World Isn't Fairissa, joskaan ei ilman sympatiaa.
Mitchell Froomin ja Tchad Blaken tuotanto kaihtaa tässä heille tyypillistä radikalismia keskittyen sen sijaan painottamaan Newmanin vähäeleisen laulun voimaa ja ragtime-vaikutteisen piano-työskentelyn herkkyyttä. Newmanin vuosisadan alun Syvään Etelään juontavat juuret valottuvat tyylikkäissä orkestraatioissa, jotka ovat äijän itsensä käsialaa.
Bad Love ei tuo mitään uutta Newmanin profiiliin, mutta vanhoissa eväissä on yllin kyllin makua ja täysipainoinen levy puristaa niistä irti kaikki parhaat puolet.

Lisää luettavaa