RED HOT CHILI PEPPERS: Californication

Red Hot Chili Peppers on erikoinen ilmiö. Yhtäällä veijarit näyttäytyvät ja käyttäytyvät kaiken maailman gaaloissa kuin pahaiset huomionkipeät rocktyhmyrit. Toisaalla ryhmä repii basistinsa autotallissa edelleen lapsekkaita iloja siitä, mikä on liikuttanut heitä jo vuosikausia.
Ja onhan siinä aina jotakin harrasta, kun Flea, Chad ja Anthony keskittyvät olennaiseen. Vaan mikä riivaa kalifornialaiskitaristeja? Paskiaiset ovat upottaneet jo Faith No Moren, eikä RHCP:n hajoaminenkaan ole kunnon mailamiehen kaipuussa kaukana ollut. Toivottavasti John Frusciante, joka on monelle ainakin Hillel Slovakin jälkeisen elämän ainoa oikea Pepperskepittäjä, pysyy porukassa.
Kimppasoitollisesti jengi on niin kova, että se tarjoaa edelleen parhaan musiikillisen tulkinnan poliisisarjoista tutulle "tylpälle instrumentille". Biisit auraavat kivistä hardfunk-peltoa, mutta sanoituksellisesti Californicationia voi pitää eräänlaisena teemalevynä. Yhtyeen kotiseutu nousee lanaavan kritiikin ja lemmekkään kiihkoilun kohteeksi muuallakin kuin suomettumisilmiötä sivuavalla nimiraidalla.
Blood Sugar Sex Magickin hurmiollisiin sfääreihin Californication ei yletä, sillä levyntekoa leimannutta biisitulvaa ei ole aivan osattu kanavoida. Around The World, Parallel Universe, Otherside, Get On Top, Californication, Easily ja Purple Stain muodostavat kuitenkin perustan, jonka harteille on helppo kasata vaikka kuinka hyvä kokonaisuus. Ja koska viidentoista biisin joukossa ei ole heikompaa materiaalia kuin viisi kappaletta, levystä jää suuhun aika saatanan hyvä maku. Californicationin, jolta voi lypsää kuusi sinkkua, erottaa viiden makkaran lastista vain kaksi asiaa: hieman liikaa musaa ja albumi nimeltä Blood Sugar Sex Magick.