SCARLETT JOHANSSON: Anywhere I Lay My Head

SCARLETT JOHANSSON
Anywhere I Lay My Head
Warner Bros.

On kummallista, kuinka Scarlettin heikkoa laulutaitoa on ihmetelty tämän levyn arvioissa. Sen ei pitäisi tulla yllätyk­senä kenellekään Lost In Translation -elokuvan karaokekohtauksen nähneelle.

Itselleni kaunokaisen rajoittunut, mutta persoonallinen laulutyyli toimii tässä yhteydessä mainiosti. On hienoa, ettei Scarlett tällä lähes kokonaan Tom Waits -covereista koostuvalla debyytillään edes yritä laulaa taitavasti, vaan tyytyy kähisemään ja huokailemaan rohkeasti äänialansa rajamailla ja ulkopuolella. David Bowien huomiota herättämättömät taustalaulut parilla raidalla toimivat muutenkin kuin vain uskottavuutta lisäävinä kuriositeetteina.

Olisi ollut fiksua keksiä levyn kanteen Johanssonin nimen sijaan vaikka jokin bändin nimi, sillä neidin panos ei ole levyllä taiteellisesti vahvoin tai edes kuuluvin. Kunnia albumin hyvistä hetkistä lankeaa sen sijaan TV On The Radio -yhtyeen David Sitekille, joka on apureineen luonut levylle jännittävän utuisen äänimeren – ja upottanut Scarlettin laulun paikoin syvälle miksaukseen.

Parhaimmillaan levyn Waits-tulkinnat huokuvat samanlaista rujoa kauneutta kuin alkuperäisversiotkin, mutta yksityiskohdiltaan ja soitinnuksiltaan sovitukset on pistetty uusiksi.  Hienoiten toimii unenomaisesti eteenpäin huojuva Falling Down. Selkein mahalasku on I Don’t Want To Grow Upin pirtsakka tanssiversio.