UNKLE: Never, Never, Land

Arvio julkaistu Soundissa 09/2003.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Levypomo/visionääri James Lavelle voi isoisänä muistella lämmöllä albumia nimeltä Psyence Fiction (1998), jolle sai houkuteltua hienoja musantekijöitä. Laadukas kiekko hyödynsi Thom Yorken, Richard Ashcroftin, Mike D:n, Badly Drawn Boyn sekä Jason Newstedin taitoja.

Arvio

UNKLE
Never, Never, Land
Mo´Wax

Levypomo/visionääri James Lavelle voi isoisänä muistella lämmöllä albumia nimeltä Psyence Fiction (1998), jolle sai houkuteltua hienoja musantekijöitä. Laadukas kiekko hyödynsi Thom Yorken, Richard Ashcroftin, Mike D:n, Badly Drawn Boyn sekä Jason Newstedin taitoja. Kehutun ja kiitetyn albumin varsinainen neropatti oli kuitenkin Josh "DJ Shadow" Davis, jota ilman näinkin värikäs katras tuskin olisi samalle äänitteelle järkevästi sopinut.

Tällä kertaa Shadow ei kelkkaan kerinnytkään, ja sen huomaa. Vaikka Lavelle yrittää sinnikkäästi nousta harmaan eminenssin asemesta musanikkariksi, tuloksena on albumin nimen vastaisesti läiskähtävä mahalasku. Tuntuu oudolta, ettei mies ymmärrä samplerin ja levylautasten käyttelyn vaativan eri taitoja kuin lankojen kulisseissa veteleminen.

Never, Never, Land on kasattu valtaosin brittien kanssa, ja vierailla käy väkeä ambient-epäjumalista (Brian Eno) Stone Roses -veteraaneihin (Ian Brown sekä Gary "Mani" Mounfield) ja elektroneroihin (Robert "3D" del Naja). Myös tämän kesän "flavor of the month" Josh Homme saa puheenvuoron. Shadow'n kenkiin hypänneen Richard Filen näkemys jää sen sijaan valitettavan hämäräksi.

Kuvaavinta kiekossa on lopulta se, että In A State -biisin 12-kielisellä akustisella kitaralla soitetun riffin Unkle käytti jo vuonna 2000 Breakbeat Eran Bullitproof-remixillään. Kuinka "cutting edge" on artisti, joka avaa uusimman albuminsa kolme vuotta vanhalla omalla ideallaan? 

Lisää luettavaa