1990-luvulla UNKLE teki 2000-luvulta kuulostaa musiikkia. Nyt se tekee 1990-luvulta kuulostavaa musiikkia. Kaikki ei siis ole kohdallaan.
Hetken aikaa joskus 1990-luvun lopulla tuottaja oli kuningas. Dj Shadow’n Endtroducing…-virstanpylvään (1996) jälkeen heidän odotettiin vievän popmusiikin aivan uusille selkosille. Toiveet eivät kuitenkaan toteutuneet. Jopa maineikas ja viileä Mo’ Wax -yhtiö joutui sammuttamaan valot ja lopettamaan levyjen julkaisemisen.
Mo’ Waxin naruja nyki James Lavelle, joka sai houkuteltua ensimmäiselle UNKLE-albumille (Psyence Fiction, 1998) kumppanikseen Josh Davisin eli Dj Shadow’n. Siitä lähtien Lavelle on jatkanut levyjen tekemistä, mutta nykyään niiltä ei odoteta ihmeitä. Se olisikin liikaa, sillä Lavelle saattaa olla parhaimmillaan jossain muussa roolissa kuin muusikkona.
Pahiten Where Did The Night Fall -levyllä pitkästyttävät The Runawayn kaltaiset triphop-muistelot, jotka kuulostavat Trickyltä, joka ei ole koskaan vetänyt henkeen. Myös Autolux-yhtyeen kanssa keitetty Joy Factory jää kovin haaleaksi. Raspikurkku Mark Laneganin kutsuminen Another Night Out -finaalin tulkiksi ei osoita poikkeuksellista oivalluskykyä, mutta saattaa levyn kunnialla päätökseen.
