Viennasta King’s Crossille – Samuli Sirviön syyskasarista herkut pimeneviin sunnuntai-iltoihin

"1980-luvulla musiikissa kuului tunne. Se on mun mielestä tärkein asia, joka biiseistä täytyykin välittyä."
11.9.2016 17:50

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Kuten viime viikolla, tälläkin kierroksella Sunnuntaisoittari-sarjassa päästetään ääneen nuoren polven tekijä menestyvien suomalaisartistien taustalta.

Muun muassa Pate Mustajärvelle, Antti Tuiskulle ja Robinille kappaleita rustannut Samuli Sirviö tunnetaan yhtenä 2010-luvun kotimaisen lauluntekijäkentän varmaotteisista keskikenttäpelureista. Kappaleiden kirjoittamisen ohella Sirviö myös tuottaa.

Juuri nyt Sirviön tekee ajankohtaiseksi Ellinooran ensi viikolla julkaistava Villi lapsi -debyyttialbumi, jonka runsaasti radiosoittoa saaneet laulut (Minä elän, Carrie, Leijonakuningas) mies on nikkaroinut yhdessä artistin itsensä kanssa. Luonnollisesti Sirviö on myös tuottanut kiekon, minkä lisäksi hän toimii kitaristina Ellinooran yhtyeessä.

Mistä ammennat?

– Rakastan ja kerään brittipoppia, vanhaa dub-reggaeta sekä kasaria vinyylinä ja cd:nä. Tämä harrastus mulla on ollut ihan skidistä saakka, Sirviö kertoo.

– Tälle soittolistalle olen koonnut tunnelmallisia, syksyisiä kasaribiisejä. Syksy on mun lempivuodenaika ja yritin koota sellaisen listan, jota olisi nasta kuunnella pimenevinä sunnuntai-iltoina. Kymmeneen biisiin ei millään saanut koottua kaikkea hyvää, mutta kaikki nyt mukana olevat kappaleet on mulle todella rakkaita. 1980-luvulla musiikissa kuului tunne. Se on mun mielestä tärkein asia, joka biiseistä täytyykin välittyä. Mä en ole koskaan vierastanut kasarituotantoja, pikemminkin päinvastoin; rummut saa kaikua ja kosketinsoitinmatot soida.

”David Bowie ja Prince ovat kaksi isointa suosikkiartistiani. Tämä vuosi on siis ollut rankka.”

1. Talk Talk: Happiness Is Easy (albumilta The Colour Of Spring, 1986)

– Talk Talk on yksi kaikkien aikojen lempibändeistäni. The Colour Of Spring on mulle tärkein levy yhtyeen tuotannosta ja tämä biisi mielestäni yksi kokonaisuuden hienoimmista.

2. A-ha: Scoundrel Days (albumilta Scoundrel Days, 1986)

– A-han kakkosalbumi Scoundrel Days on yksi eniten kuuntelemistani levyistä. Tällöin A-ha oli mielestäni sävellyksellisesti ja tuotannollisesti parhaimmillaan. Bändin diskografiassa on monia muitakin todella hyviä lättyjä, mutta Scoundrel Days on mun mielestäni se kaikkein kirkkain helmi.

3. Ultravox: Vienna (albumilta Vienna, 1980)

Vienna on musta yksi pophistorian hienommista biiseistä. Kohtalokkaasti kasvava kappale yhdistettynä Midge Uren tunteikkaaseen lauluraitaan tekee tästä täydellisen. Väliosan viulusoolo on myös ihan mahtava. Oli upeeta nähdä tämä muutama vuosi takaperin livenä Tavastialla.

4. Pat Metheny Group & David Bowie: This Is Not America (albumilta The Falcon And The Snowman Soundtrack, 1985)

– David Bowie ja Prince ovat kaksi isointa suosikkiartistiani. Tämä vuosi on siis ollut rankka. Princeä ei löydy Spotifysta, joten arpa osui nyt Bowieen. 1980-luku ei ollut herran uran taiteellinen kohokohta, mutta hiton hyvää musaa sieltäkin löytyy. Tämä on nähdäkseni kyseisen vuosikymmenen paras Bowie-biisi.

5. Tears For Fears: Head Over Heels / Broken (albumilta Songs From The Big Chair, 1985)

– Mitä olisi kasarilista ilman Tears For Fearsia? Songs From The Big Chair on yksi ensimmäisiä itse ostamiani levyjä, joka on säilynyt kovassa soitossa kaikkien näiden vuosien ajan.

6. Carole King: City Streets (albumilta City Streets, 1989)

– Carole King muistetaan ennen kaikkea fantastisesta Tapestry-levystään, sekä muille artisteille kirjoittamistaan kappaleista (muun muassa The Shirellesin Will You Love Me Tomorrow). Ilmestyessään ilmeisen rajusti flopannutta City Streets -albumia ei pidetä artistin uran huippuna, mutta mä rakastan tätä ja tämän tunnelmaa. Ellinooran kosketinsoittaja Jussi esitteli tän mulle jollain keikkareissulla ja heti seuraavana maanantaina marssin levykauppaan hakemaan kiekon hyllyyn. Kitarasoolon tässä soittaa yksi suurimmista kitarasankareistani, Eric Clapton.

7. Roxy Music: Avalon (albumilta Avalon, 1982)

– Bryan Ferry on luotu laulamaan hitaita, kohtalokkaita kappaleita. Roxy Musicin levyt ovat jokainen loistavia, mutta mulle tärkein on bändin viimeiseksi jäänyt Avalon. Roxy Musicin keikka Kaisaniemessä jokunen vuosi takaperin oli loistava ja sai mut innostumaan yhtyeen tuotannosta uudelleen.

”Trevor Hornin tuotanto on ensiluokkaista ja bändi kuulostaa läpi levyn todella nälkäiseltä.”

8. Foreigner: That Was Yesterday (albumilta Agent Provocateur, 1984)

– Foreignerin 1980-luvun levyt ovat täynnä loistavia popkappaleita. Agent Provocateur on suosikkilevyni bändiltä. Albumin isoin hitti I Wanna Know What Love Is on täydellinen biisi ja syystäkin ikivihreä, mutta itse olen viime aikoina kuunnellut tältä eniten juuri tätä biisiä.

9. Frankie Goes To Hollywood: The Power Of Love (albumilta Welcome To The Pleasuredome, 1984)

– Onko tämä maailman kaunein rakkauslaulu? Aika lähellä ainakin. Frankie Goes To Hollywoodin debyyttilevy Welcome To The Pleasuredome on todellinen runsaudensarvi ja aivan loistava albumi. Trevor Hornin tuotanto on ensiluokkaista ja bändi kuulostaa läpi levyn todella nälkäiseltä. Holly Johnson on myös yksi aikansa hienoimpia tulkitsijoita. Tähän biisiin ei voi kyllästyä.

10. Pet Shop Boys: King’s Cross (albumilta Actually, 1987)

– Pet Shop Boys on yksi elämäni tärkeimmistä pop-yhtyeistä ja bändin kakkoslevy Actuallylta löytyvä King’s Cross on yksi bändin hienoimmista ja kauneimmista biiseistä (p.s. Behaviourilta löytyvä Being Boring vuodelta 1990 sen sijaan on mielestäni maailman paras biisi…). Neil Tennant on tekstittäjänä omaa luokkaansa ja bändin sävelkynäkin on pysynyt terävänä näihin päiviin saakka.

Sunnuntaisoittari: Samuli Sirviön syyskasari

Lisää luettavaa