Nyt jos koskaan on paikallaan muistella nerokkaan Studio Julmahuvin Z-Salamapartiota, jossa nahistellaan Tasavallan Presidentin hippiprogen ja Tabula Rasan raikkaiden soundien paremmuudesta. Harvoin on näet 70-luvun Love Recordsiin paikallistuva vintiikkiproge kuulostanut niin elinvoimaiselta kuin Maladyn nimeämättömällä debyyttialbumilla. Maladyn jäsenet tosin vannovat enemmän Wigwamin, Haikaran ja Kalevalan nimiin.
Jäsenistön muut soittelut indierockin, doom metalin, stonerin ja hardcorepunkin parissa ovat jääneet, kun sivuprojektina startannut Malady sai tuulta purjeisiinsa.
– Levyn ensimmäiset sävellykset ovat vuodelta 2010 ja alitajuisesti varmasti vielä kauempaakin, ja vaikka niihin on tehty joitain muutoksia ajan mittaan, on perusidea kuitenkin pysynyt samana alusta asti, kertoo basisti Jonni Tanskanen.
”Asetetaan tuo 50 ikävuotta vaikka seuraavan levyn deadlineksi.”
– Haettiin tietoisesti tiettyä lämpöistä fiilistä yleissoundiin ja siinä mielestäni onnistuttiin tosi hyvin. Pääsimme myös studiossa käyttämään muun muassa Mellotronia, Rhodesia ja Wurlitzeria, jotka mahdollistivat mielenkiintoisen tutkimusretken 70-luvun soundimaailmaan.
Progen riippakivenä on joskus ollut takertuminen termiin. Pitääkö progen olla teidän mielestä olla oikeasti edistyksellistä?
– Progressiivisuudella voidaan tarkoittaa yhtäältä musiikin edistämistä laajemmin tai jonkin uuden luomista. Sitä se aidosti tekikin 1960-luvun lopulta lähtien, mutta samaa voidaan sanoa oikestaan mistä tahansa uudesta musiikin tyylilajista. Siksi toiseksi aito ja alkuperäinenkin proge lainasi paljon jazzilta ja klassiselta musiikilta. Toisaalta progression voi ymmärtää kappaleiden sisäiseksi kasvuksi tai kehittymiseksi ja progeen on lähestulkoon sisäänkirjoitettuna leimaava ajatus
tahtilajimuutoksista ja hankalista riffeistä.
Niin kuin monessakin muussakin tyylissä myös progen riesana voi olla juuttuminen pastissiksi, etenkin jos vertailukohtia on helppo osoitella. Yhtye ei koe vertailuja legendaarisimpiin nimiin ongelmalliseksi.
– Vertailuja on varmasti mahdoton välttää, mutta tähän asti palaute on ollut lähinnä positiviista ja rinnastukset progen kultakauden yhtyeisiin on otettu vastaan hyvällä. Vaikka meillä oli hyvin selvä ja määrätietoinen näkemys siitä, mitä halusimme ja 70-luvun esikuvat olivat jatkuvasti läsnä vähintään alitajuisesti, tarkoitus ei ollut apinoida mitään tiettyä bändiä.
Teillä oli pilke silmäkulmassa ilmoitettuna tavoitteena saada albumi nauhoitettua ennen kuin jäsenet täyttävät 50 vuotta. Nyt kun tämä on saavutettu, niin mihin on asetettu seuraavat tavoitteet?
– Malady alkoi sivuprojektina ja ajattelimme, että tehdään kappaleita hiljalleen kaikessa rauhassa ilman paineita. Kun Maladystä tulikin pääprojekti, sille annettiin enemmän aikaa ja päädyimme studioon muutama vuosikymmen etuajassa.
– Uusia kappaleenraakileita on kuitenkin jo pöytälaatikossa ja kaikilla on varmasti kova hinku päästä soittamaan niitä. Asetetaan tuo 50 ikävuotta vaikka seuraavan levyn deadlineksi.
Teksti: Antti Luukkanen
Artikkeli julkaistu alun perin Soundissa 11/2015