Kännivitsistä oikeaksi bändiksi – Tarkkailuluokalla Huora

Tarkkailuluokka-sarjassa esitellään Soundin toimituksen uusia suosikkeja.

Huora
(c) Pekka Nurmi

Isien synneistä on maksettava, mutta onneksi myös pojasta polvi paranee. Vuosia takaperin kitaristi Paavo Pekkosen isä (kosketinsoitinlegenda Eero ”Safka” Pekkonen) lausui ajatuksensa ilmoille: sen niminen punkbändi kuin Huora pitäisi olla. Heitosta kehkeytyi Paavon kaveriporukalle hyvä kännivitsi.

– Ei tästä pitänyt bändiä ikinä tulla. Baarissa tuopin ääressä keksittiin kaikkia hassuja biisin nimiä, joita bändillä olisi.

– Jossain vaiheessa päädyttiin kuitenkin treenikämpälle, vuodet vieri ja asiat johtivat toisiin. Havahduttiin, että meillähän on oikeastikin hyviä biisejä. Mentiin keikoille ja studioon, Pekkonen kertaa menneitä.

Huoran käännekohta vitsistä oikeaksi bändiksi tapahtui, kun Paavo siirtyi rumpalin pallilta kitaran varteen.

– Meillä tapahtui yksi miehistönvaihdos. Toinen perustajajäsen ja kitaristi lähti bändistä. Mietittiin mitä tehdään, ja päätettiin ottaa oikea rumpali Saku Sahlstedt bändiin. Siitä sympaattinen kaahaus muuttui oikeaksi musiikiksi.

– Siinä oli vielä puolen vuoden erityispätkä, kun olin Etelä-Amerikassa reppureissaamassa, laulaja Anni Lötjönen kertoo. – Pojat kävi kyllä treenaamassa, mutta ei paljoa Skypen välityksellä pidetty laulutreenejä. Toukokuussa 2015 tulin takaisin, siitä lähtien ollaan oltu oikea bändi.

Tähän mennessä Huoralta on ilmestynyt kolme omakustannebiisiä sekä Stupido Recordsin julkaisema Sori siitä -single. Turhia raja-aitoja yhtye ei ole itselleen asettanut, sillä biisikolmikosta löytyy niin tarttuvia kertosäkeitä, hc-kaahausta ja metallista mättöä blastbeateineen. Tyylillinen lähtökohta on punk ja kantavana ajatuksena tehdä kappaleita, joita on mukava soittaa.

– Minua ärsyttää genrettäminen, johon törmää usein punk- ja metallipiireissä. On todella tarkkaa mitä tehdään ja lipsuminen on väärin. Mua on aina kiinnostanut erilaisten juttujen yhdisteleminen. Ei olla rajoja laitettu. Toivottavasti se suututtaa ihmisiä, Paavo kertoo.

Kovia ja kiljua -kappale on kerännyt jo 34 000 toistoa Spotifyssa. Onko suosio yllättänyt?

– Minut ainakin. Tää on mun elämän ensimmäinen bändi, ei mitään kokemusta aiemmin. Onhan tää jumalauta ihan hirveällä sykkeellä lähtenyt. Pieni bändi Tampereelta, josta kukaan ei tiedä mitään, Anni innostuu.

– Se on eka kappale, joka tehtiin. Mietin, että Huoralla voisi olla tämän niminen kappale. Rämpyttelin kitaraa, että se voisi mennä näin. Anni kirjoitti biisiin sanat ja mentiin treenikselle.

”Aina kun Huora on hiljaa, niin jotain se puuhailee”

Kohtalon oikut ovat toisinaan arvaamattomia.

– Vuosikaudet olen yrittänyt tehdä vakavasti otettavaa musiikkia hienoilla jutuilla. Sitten vähän läpällä laittaa sointuja peräkkäin ja huudetaan kovia ja kiljua, niin ihmiset innostuu. Erikoista ja hienoa, Paavo pohtii.

Annin lisäksi Huoran basisti Ere Manninen on soittamisen saralla myöhäisherännyt.

– Ere oli kolmisen viikkoa soittanut ennen kuin pyydettiin bändiin. Siinä se on kehittynyt. Kyllähän se tällaiselle vanhalle kyyniselle paskallekin tuo lisäenergiaa, kun he innostuvat asioista.

Levyn yhtye uumoilee ilmestyvän alkuvuodesta 2017.

– Tulossa on. Aina kun Huora on hiljaa, niin jotain se puuhailee, Anni päättää.

Teksti: Kaisla Leveelä
Julkaistu alun perin Soundissa 11/2016

facebook.com/huoraofficial