Tarkkailuluokka | Nununu: “Tää on jotain tällaistä ööö… hipsteriulinaa”

"Päätin, etten enää takerru siihen genre-asiaan, vaan teen just sellasta musaa kuin teen, välillä räppiä, välillä popimpaa, välillä kilinkolin-elektronista ja kutsun sitä hipisteriulinaksi ", kertoo Nununu, joka ammentaa musiikkiinsa vaikutteita Aphex Twinsistä Hectoriin.
Marianne Kurki

“Luulin et tää oli jotain elektronista, mut täähän on ihan poppia.”

Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.

Helsinkiläinen Nununu nimittää musiikkiaan ”hipsteriulinaksi” ja kertoo inspiroituvansa lähipiirinsä muusikkoystävistä ja lauluntekijäkollegoista. Kaikki alkoi ”pienessä” sievässä viikonloppuöinä treenatuista coverkappaleista. Ja kuten kuka tahansa musiikkia harrastava tietää, ettei se pääty naapurisovun kannalta positiivisesti.

– Meistä tietysti lähti aika kova ääni ja yläkerran naapuri oli vähän väliä raivoamassa oven takana, et “ettekö te saatanan tytöt osaa olla hiljaa”. Tehtiin naapurille läpällä biisi “Anna anteeksi herra yläkerran naapuri”, mikä oli ihan hirvittävä korvamatorallatus. Sen jälkeen alettiin tekemään ja treenaamaan pelkästään omia biisejä. Itse tein silloin melodiaa ja lyriikkaa, ja lauloin, Nununu-nimen takaa löytyvä Tia kertoo.

Kutsut ilmeisesti puolitosissaan musiikkiasi ”hipsteriulinaksi”. Mikä on tarina tämän alunperin veikkaan ei-niin-kohteliaisuutena heitetyn termin taustalla?

– Haha. Tää on ihan hauska tarina! Oikeestaan se loukkaava osuus ei ollu se hipsteriulina, vaan se, että oon saanu kommentteja kuten “luulin et tää oli jotain elektronista, mut täähän on ihan poppia” ja taas vastaan esimerkiksi, että “tää on liian elektronista – ei kaupallista, pitäis olla popimpaa”. Mulle on jopa sanottu, etten ole laulaja-lauluntekijä, vaikka laulan ja esitän soolona omatekemät laulut – ehkä vaan vähän modernimmalla tavalla – mikä loukkas mua aluksi paljon, mutta ennen kaikkea hämmensi, etten jotenki istunu mihinkään kategoriaan. Ja varsinkin keikkamyyntiä se vaikeutti ihan hirveesti. Se oli kuitenkin aina se tyyliin eka kysymys, Nununu muisteloi.

–  Kuuntelutin sit yks ilta mun demoja ystävällä, kun mulla oli itsellänikin tosi vaikea mieltää, että mitä genreä oikeen teen. Eikä mun ystäväkään osannut oikeen pistää sitä sanoiksi, vaan pohdiskeli ääneen, et “tää on jotain tällaistä ööö… hipsteriulinaa”. Kummatki vaan repesi ääneen siinä kohtaa ja se oli sit päätetty. Päätin, etten enää takerru siihen genre-asiaan, vaan teen just sellasta musaa kuin teen, välillä räppiä, välillä popimpaa, välillä kilinkolin-elektronista ja kutsun sitä hipisteriulinaksi – se oli siis mun pelastus. Indiepopkin on aika laajakäsite, mutta sitä käytän tässä rinnalla.

Mitkä artistit ovat vaikuttaneet Nununun soundiin?

– Bändeistä ja artisteista luulisin, että mun soundissa kuuluu paljon vaikutteita esimerkiksi Aphex Twiniltä, Portisheadilta, The Flashbulbilta, Massive Attackilta ja lyriikan puolella PMMP:ltä ja Hectorilta. Ammennan tuotantoihin paljon kuvista. Saatan etsiä netistä kuvia, joissa on sitä tunnetta ja tilannetta, mitä biisissä kuvaan. Ehkä sen myötä soundissa on jotain elokuvamaisuutta joskus. Nää tavat vaihtelee aina hieman ja siksi biiseistäkin tulee välillä aika erilaisia.

Kenen artistin kanssa haluaisit tehdä collabo-biisin? Nyt kaikki on mahdollista ja voidaan herätellä kuolleetkin haudasta tätä varten.

The Flashbulbin. Meen siitä ihan sfääreihin. Esim. Undiscovered Colors on ihan woah, se yhdistelee niin hienosti akustista ja elektronista soundia jollain maalauksen omaisella tavalla saumattomasti toisiinsa. Haluaisin joskus sanoittaa jonku sen biisin, Nununu hehkuttaa.

Mikä on sinulle oleellista keikoilla? Mikä luo parhaan tunnelman?

– Näihin kumpaanki on sama vastaus: yleisö. Oon ollut onnekas ja saanut esiintyä lyhyehköön uraani nähden aika laajalla kattauksella Kontula Electronicista ja LeBonkin kautta erilaisiin maakuntapubeihin, missä kaikissa käy hyvin erilaisia ja silti kuitenkin niin samanlaisia ihmisiä. On ollut kaunista nähdä, että nää aiheet ja nää tunteet, mitä biiseissä käsittelen, on ihan lähes kaikilla samoja sukupuolesta, iästä, taloudellisesta asemasta tai muusta riippumatta. Ja jos ne tarinat tai ne tunteet, mitä niistä biiseistä välittyy on kolahtanut johonkin niin syvästi, että yksikin ihminen tuntee tarvetta tulla kertomaan keikan jälkeen, että sai niistä jotain itelleen tai haluaa jakaa mulle jonku oman tarinansa, ilonsa tai surunsa sen myötä, niin se keikka on ollu enemmän kuin täydellinen.

Mitä on luvassa tulevaisuudessa? Onko sinulta tulossa sinkkujulkaisuja tasaiseen tahtiin vai jotain spesiaalimpaa?

–Perustettiin juuri Milou-nimisen laulaja-lauluntekijän kanssa oma mikrolevy-yhtiö Villi Records, joten ainakin vilkas kevät ja kesä on tulossa sen puitteissa. Jättäydyn juuri pois muista päiväduuneista, jotta saan kaiken ajan tehdä tätä omaa intohimoa. Uuden julkaisun myötä on tullut kivasti yhteistyötarjouksia ja oon niistä ihan super-innoissani! Voi olla luvassa jotain isompiakin juttuja, mutta ne on vielä niin tuoreita, etten voi niistä vielä kertoa sen enempää. Tiedän että toi oli vähän tollanen klisee-vastaus, Nununu nauraa paljonpuhuvasti.

PSST… Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:

  • Ehdotetun artistin koti/facebooksivu tai vastaava.

Ota myös haltuun Soundin Tarkkailuluokka-soittolista, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa: