Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.
Progressiivinen rock, kansanmusiikki, hiphop ja monet muut elementit paiskaavat kättä musiikillisen mosaiikin tavoin helsinkiläisen Vimman musiikissa. Yhtyeen ensimmäinen muoto syntyi vuonna 2014 viulisti Pessi Jousteen halusta soittaa viululla rock-yhtyeessä.
Alun perin Vimma oli Jousteen päässä jatke tämän yläasteaikaiselle progebändille. Kunnianhimoinen yhtye on noteerattu jo muun muassa ehdokkuudella Etnogaalan vuoden tulokas -palkintokategoriassa.
– Nykyinen Vimma on kuitenkin ollut olemassa vasta vuoden. Kokoonpanomuutosten yhteydessä päätimme ammattimaistaa työskentelyä ja kirkastaa yhtyeen ydinajatusta. Meidän pitää olla merkityksellisiä. Haluamme kirjoittaa musiikkia, joka saa ihmiset ajattelemaan ja toimimaan; puhua aiheista, joita pitää käsitellä, Jouste kertoo.
Yhdeksänhenkisen kokoonpanon säveltaiteessa kuuluvat jäsenten monimaiset taustat. Laulaja Eeva Rajakangas pitää tätä bändin rikkautena.
– On rikkaus olla bändissä, jossa jollain on klasaritaustaa, jollain metallinuoruus ja jollain katutanssimenneisyys. Vimman musassa kaikella on tilaa olla tasa-arvoisessa dialogissa. Kai se on vähän myös tämän ajan nuorten aivoissa, että kun kaikki jännä on jo tehty, niin uus jännä on se, että ne elävät sovussa keskenään, Rajakangas pohtii.
– Esimerkiksi Pessin sävellyksissä huomaa vahvan klassisen taustan melodioiden ja kappaleiden osien kehittelyistä ja punonnasta, kun taas itse olen oppinut kirjoittamaan kappaleita pop-tyyliin kertosäe edellä, pianisti Aino Kallio jatkaa.
Miten haluaisitte muuttaa tai uudistaa ihmisten käsityksiä siitä miten folk-musiikkia voidaan tehdä?
– Pitää lähteä siitä tulokulmasta, mikä on kotoisa itselle. Tämä aika antaa mahdollisuuden kasvaa saman fyysisen todellisuuden sisällä niin moniin eri musiikillisiin vaikutteisiin kiinni, että yhdessä omista lähtökohdista musan tekeminen voi jo olla melkoinen trippi. Olemalla avoin tutustumaan muitten nappaamiin vaikutteisiin synnyttää väkisinkin jotain mielenkiintoista, Eeva Rajakangas kuvailee.
”Kun kaikki jännä on jo tehty, niin uus jännä on se, että ne elävät sovussa keskenään.” -Eeva Rajakangas
– Emme oikeastaan yritä tehdä folk-musiikkia tai uudistaa sitä. Haluamme tehdä vapaasti. On tärkeää näyttää, että kansanmusiikki elää myös kaupungeissa ja nuoret muusikot muovaavat sitä jatkuvasti omaan aikaansa sopivaksi. Se ei ole jumittunut tiettyyn aikaan tai paikkaan, Aino Kallio kertoo.
Julkaisitte lokakuun neljäntenä päivänä debyyttialbuminne, joka kantaa nimeä Meri ja Avaruus. Millaisten vaiheiden läpi levy on muotoutunut sellaiseksi kuin se on nyt?
– Albumi käsittelee ekokriisiä hyvin monenlaisista näkökulmista, mutta jonkinlaisena perusajatuksena on ollut antaa mielikuvituksen luoda tulevaisuuskuvia. Tämä on ehkä jonkinlaista pelkojen kuvittamista. Puhutaan ihmisestä, ihmisen kuolemasta, ajattomuudesta ja katoavaisuudesta. Jonkinlaista uutta eksistentialismia on siis luvassa, Pessi Jouste avaa.
– Viime syksynä IPCC:n Ilmastoraportin aikaan meillä kaikilla pyöri päässä ja sydämessä jonkinlaiset apokalyptiset kelat. Keskenään hyvin erilaiset eri bändin jäsenten säveltämät biisit alkoivat löytää toisensa yhteisen aiheen kautta – jonkinlaisina maailmanlopun kuvajaisina. Levy sanoitettiin äänitysviikolla, Eeva Rajakangas paljastaa biisien tarinoiden taustoja.
Vimma on:
Eeva Rajakankas – laulu, puhe
Pessi Jouste – viulu
Roope Jokinen – viulu
Jaakko Arola – puhaltimet
Otto Porkkala – sähkökitara
Kalle Outila – akustinen kitara
Aino Kallio – piano
Santeri Kettu – basso
Aapo Lankinen – rummut
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Ota myös haltuun Soundin Tarkkailuluokka-soittolista, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa:
