Brian May muistelee Queenin olleen pettynyt debyyttiinsä – ”Se oli vastakohta sille, mihin tähtäsimme”

Tarkemmin ottaen yhtye oli pettynyt levyn tuotantoon ja soundeihin.
17.2.2023 16:47

Queen julkaisi esikoispitkäsoittonsa vuonna 1973 eli sen ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi pyöreät 50 vuotta. Kitaristi Brian May keskusteli levystä tuoreessa Guitar Worldin haastattelussa ja sanoi yhtyeen olleen levyyn – tai tarkemmin sanoen levyn tuotantoon – itse asiassa melko pettynyt.

”Eniten meitä turhautti levyn soundi, johon emme koskaan olleet tyytyväisiä. Meidät pistettiin studioon, jota pidettiin teknisesti edistyneenä ja he ajattelivat, että heillä on homma hanskassa. Mutta heidän soundinsa oli hyvin kuollut. Se oli vastakohta sille, mihin tähtäsimme”, May harmittelee.

”Roger (Taylor, rummut) soitti pienessä kopissa ja rummut oli laitettu täyteen teippiä. Niiden sointi oli aivan kuollut. Muistan sanoneeni Roy Thomas Bakerille (levyn tuottaja), ettei tämä kuulosta siltä miltä me haluamme. Hän sanoi ettei kannata murehtia, että hoidetaan se miksausvaiheessa kuntoon. Mikä ei koskaan ole paras tapa toimia, eihän? Tiesimme kaikki, ettei se onnistuisi.”

”Itse asiassa De Lane Lea -studiolla tekemämme demot olivat lähempänä sitä, mistä haaveilimme – kauniit, avoimet rumpusoundit, kitarassa tilan ääntä ja kaikkea sellaista.”

Omasta puolestaan Mayn mielestä levylle äänitettiin ehkä liikaakin tuplauksia, joista osa tuntuu näin jälkiviisaana turhilta. Myös tuottaja Roy Thomas Bakerin työskentelytavat turhauttivat nuoria muusikoita tehokkuudestaan huolimatta.

”Hän teki hyvää työtä piiskatessaan meitä kuntoon, mutta se ei oikein sopinut meidän tapaamme soittaa. Hänen mielestään ainoa tapa äänittää on soittaa juttuja uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan, Ja uudestaan. Ja uudestaan! Niin ettei virheitä tule. Mutta sillä tavalla soittaja menettää kaiken innostuksensa ja se myös kuuluu”, May perustelee.

”Myöhemmin, erityisesti The Game -levyllä (1980) sovelsimme näitä tekniikoita siten, että jos soitto kuulosti muuten hyvältä mutta teit virheen, soitimme vain sen pätkän uudestaan. Hämmästelimme, miksemme koskaan aiemmin tehneet niin. Koska meille sanottiin, ettei niin voi tehdä. Mutta debyytillä osa taustoista kävi tylsäksi soittaa ja mielestäni sen myös kuulee paikoitellen.”

Kaikesta kritiikistä huolimatta May sanoo kuitenkin rakastavansa levyä ja olevansa siitä hyvin ylpeä. Mayn mielestä se edustaa hyvin sitä, missä vaiheessa kehityskaartaan juuri sillä hetkellä oli ja mihin se oli seuraavaksi menossa.

”Se on hyvin tunteisiin pohjautuvaa ja raaka, mutta sillä on paljon melodioita ja hitosti harmonioita. Teimme kaikenlaisia kokeiluja, joka osoittaa, miten vapaita halusimme olla”, May tuumaa.

”Esimerkiksi kappale The Night Comes Down oli sellainen, josta meille sanottiin, ettei sellaista voi tehdä. Ihmiset sanoivat meille, ettei akustista kitaraa ja sähkökitaraa voi sekoittaa keskenään. Nyt se kuulostaa tietty hyvin huvittavalta, mutta siihen aikaan studioväki oikeasti ajatteli noin. Heistä sähkökitara soi liian lujaa akustisen rinnalla, mutta minä sanoin, että se on vain tasapainokysymys. Joten sen kappaleen pohjat tehtiin akustisella, mutta kaikki harmoniat sähkökitaralla. Se oli tavallaan alku sille, että kyllä, me voimme tehdä näin. Me teemme omat sääntömme.”

Lisää luettavaa