Thrash metal -jätti Megadethin perustajajäseniin kuulunut ex-basisti David Ellefson ja industrial metal -suuruus Fear Factoryn entinen laulaja Burton C. Bell osallistuivat hiljattain Support Life and Musicin SLAM Summit -podcastiin keskustelemaan bändissä olemiseen liittyvistä haasteita kuten jäsenten välisistä suhteista ja bisnesasioista. Sekä Ellefsonilla että Bellillä on molemmilla omakohtaisia kokemuksia tulehtuneesta ilmapiiristä, johon Ellefsonin mukaan valitettavan usein vaikutetaan bändin ulkopuolelta.
”90-luku oli minulle uraa ajatellen hyvä vuosikymmen, mutta sen loppupuolella tapahtui paljon muutoksia, manageriporras vaihtui ja otti ’hajota ja hallitse’ -lähestymistavan. Kerran yksi managereista kirjaimellisesti istui olohuoneessani ja sanoi: ’Dave (Mustaine, Megadethin laulaja-kitaristi) on kuin Bruce Springsteen ja te muut olette vain E Street Band.’ Vaimoni oli lähellä paiskata tyyppiä paistinpannulla päähän. Siis joku tyyppi, joka on ollut kuvioissa tyyliin vuoden, tulee ja sanoo jotain tuollaista. Se oli bändille se tienhaara, josta emme selvinneet. Siihen ei tarvittu kuin joku ulkopuolinen, joka tulee lirkuttelemaan korvaan”, Ellefson toteaa.
”Muutos on isoimpia haasteita. Ihmiset kasvavat, muuttavat elämäntapojaan, ehkä menevät naimisiin ja saavat lapsia. Emme ole ikuisesti ne samat tyypit, jotka olimme kun ensimmäisen kerran menimme treenikselle. Mitä enemmän tuemme toisiamme, sitä paremmat mahdollisuudet on menestyä. Ja vaikka [Megadethillä] olikin maine hyvin myrskyisänä paikkana, me myös käytimme paljon aikaa – erityisesti 90-luvulla – siihen, että yritimme parantaa toisiamme ja antaa toisillemme tilaa, oli kyse sitten raitistumisesta tai kotiasioista. Me yritimme olla toistemme tukena ja mielestäni siksi se vuosikymmen oli meille hyvä.”
Ellefsonin mukaan kommunikaation lisäksi bändille kuin bändille on äärimmäisen tärkeää bisnes- ja raha-asioiden hoitaminen reilusti. Tämä on basistin mukaan asia, joka kannattaa nostaa pöydälle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
”Geddy Lee (Rushin basisti-laulaja) puhuu kirjassaan siitä, miten he päättivät tyyliin toisen tai kolmannen levyn jälkeen jakaa kaiken tasan, huolimatta siitä, kuka oikeasti kirjoitti mitä. Olen ollut ryhmissä, joissa se käytäntö toimii parhaiten. Yleensä se toimii hyvin ensimmäisen levyn kohdalla, koska kaikki panostavat innoissaan. Mutta muutaman levyn jälkeen voit huomata, että minähän teen enemmän asioiden eteen kuin tuo toinen, tai joku muu sanoo, että ’Hei, teen enemmän hommia kuin sinä. Raha on luovassa työssä puheenaihe, joka kuumentaa tunteita”, sanoo Ellefson.
”Noista asioista täytyy keskustella etukäteen. Se ei ole mukava keskustelu, mutta todella tärkeä. Kun raha on jo kädessä, se ei ole se hetki, milloin sen jakamisesta puhutaan. Siitä pitää puhua ennen kuin rahaa tulee, koska voin kertoa, että siinä vaiheessa huomaat, miten joku käyttäytyy rahan tullessa, oli kyse sitten kymmenestä dollarista tai kymmenestä miljoonasta dollarista. Ja voit myös pohtia omaa käytöstäsi, koska aina emme pysty vaikuttamaan siihen, miten muut toimivat. Miten suhtautua siihen? Mitä se minulle merkitsee? On siis hyvin tärkeää käydä se keskustelu etukäteen.”
Lue myös: Megadethin ex-basisti David Ellefson puolustaa yhtyeen haukutuinta levyä