Yngwie Malmsteenin nimi viihtyy nyt otsikoissa miehen tuoreen Tokyo Live -keikkatallenteen tiimoilta. Classic Rock kasasi yhteen ilmeisesti eri haastatteluista napattuna tarinoita, joissa Malmsteen kertoo kohtaamisistaan eri julkimoiden kanssa. Juttua piisaa muun muassa Lemmystä, Metallicasta, Eddie Van Halenista – ja Ritchie Blackmoresta.
Malmsteen kertoo tavanneensa Blackmoren ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa soittaessaan Alcatrazz-yhtyeessä. Kitarasankarien kohtaaminen tapahtui Los Angelesin Rainbow-klubilla – mutta tutustuminen sujui aika hiljaisissa tunnelmissa.
”Näin hänen istuvan itsekseen yhdessä klubin looseista. Olin riehakas nuorukainen silloin, ehkä yhdeksäntoista vanha. Menin hänen puheilleen ja kerroin, että soitan keikan sinä iltana ja yhtyeessäni on mukana Graham Bonnet, Rainbow’n vanha laulaja. Hän vain katsoi minua samalla tavalla kuin itse varmaan katsoisin nykyään, jos joku tulisi äkkiarvaamatta luokseni. Siis tyyliin ’selvä, mutta etkö näe että yritän syödä tässä rauhassa'”, Malmsteen kertoo.
Toisella kertaa kaksikko tutustui toisiinsa vähän paremmin. Uusinta tapahtui puolitoista vuotta myöhemmin Long Beach Arenalla, missä Blackmore esiintyi Deep Purplen kanssa.
”Kitarateknikkoni oli työskennellyt aikaisemmin Ritchielle, ja hän mainitsi Ritchien keikan. Päätin mennä paikalle, ja areenalla menin takahuoneeseen. Kysyin siellä porukalta, voisinko moikata Ritchietä. He vain nauroivat ja sanoivat, että kukaan ei moikkaa Ritchietä”, Malmsteen muistelee.
”Lähdin siis palaamaan autolleni, kun yksi kaveri yhtäkkiä juoksi perääni ja huusi, että hei, usko tai älä, mutta Ritchie haluaa tavata sinut! Hän sanoi sen niin kuin se olisi ollut tosi iso juttu. Hän vei minut sitten Ritchien pukuhuoneeseen, jossa mies oli pöydän äärellä mustassa trenssitakissaan – vähän kuin Burt Reynolds, kyynärpäihin nojaten. Hän tuijotti ja yritti varmaan vähän pelotella minua. Kysyin, mitä kuuluu ja nappasin hänen huoneessaan lojuneen jalkapallon. Hän kysyi, pelasinko futista.”
”Yhtäkkiä hän olikin kuin pikkulapsi. Hengasimme yhdessä läpi yön puhuen musiikista. Hän antoi minulle yhden rannekkeensa ja sanoi, että se auttaa, jos jännetulehdus vaivaa. Minulla oli tuolloin vaikeuksia käteni kanssa. Hän kertoi minulle kaikenlaisia juttuja banaanien syömisestä, Gatoraden juomisesta ja kaikenlaisesta. Meillä oli valtavan hauskaa.”
”Muutamaa vuotta myöhemmin hän oli jälleen keikalla. Menin katsomaan häntä, mutta hän ei ollut tuntevinaan minua. Se on kuitenkin ihan ok. Sitä täytyy olla sopivalla tuulella. Minullakin voi käydä niin, että porukka tulee tapaamaan minua mutta en ole oikealla tuulella. En siis halua mollata häntä. Ritchie on mahtava tyyppi.”