Tuore Mötley Crüe -elämäkertaelokuva The Dirt esittää yhtyeen ja bändärien välisen kanssakäymisen melko raadollisena, mikä näin #metoo-aikakaudella on herättänyt keskustelua tuon ajan musiikkipiirien seksistisyydestä ja naisia alentavasta meiningistä. Variety-lehti haastatteli monia sen ajan naispuoleisia alan vaikuttajia kuten toimittajia ja levy-yhtiön edustajia, jotka kaikki sanovat, että ilmapiiri oli juuri sellainen, millaisena se The Dirtissä esitetään.
”Se oli isompi ongelma, kun olin nuorempi ja kuumempi. Mutta sanallinen häirintä ei koskaan lakannut”, toteaa esimerkiksi Vicky Hamilton, joka manageroi Mötley Crüen lisäksi muun muassa Guns N’ Rosesia.
Artikkelissa kerrotaan myös DreamWorksilla, Geffenillä, Capitolilla ja Elektralla työskennelleen tiedottajan Bryn Bridenthalin ja Poison-yhtyeen välisestä välikohtauksesta, joka sattui erään Mötley Crüen keikan jatkoilla vuonna 1987. Bridenthal kohtasi siellä Poison-basisti Bobby Dallin, joka oli vihastunut juuri debyyttinsä julkaisseen Guns N’ Roses -kitaristin heittämistä kommenteista.
”Hän oli suuttunut Hit Paraderin jutusta, jossa Slash oli kutsunut Poisonin tyyppejä feikeiksi. Minulla saattoi olla pieni virne naamalla, koska minusta tuntui huvittavalta, että hän otti sen niin vakavasti. Sanoin hänelle, etten voi uskoa, että bändi, joka on myynyt kaksi miljoonaa levyä tuntee itsensä uhatuksi sellaisen bändin vuoksi, joka ei ole myynyt vielä edes 200 000 levyä”, Birthendal muistelee.
Basisti vastasi tähän kommenttiin heittämällä juomansa Birthendalin kasvoille ja rutaten mukinsa tämän päähän. Kun tiedottaja ystävineen myöhemmin tekivät lähtöä bileistä, Dall ja Poisonin laulaja Bret Michaels iskivät tämän kimppuun.
”Toinen piti minua käsistä ja toinen kaatoi ämpärillisen sulanutta jäävettä päähäni. Sitten pari turvamiestä käski minua poistumaan ja raahasivat minut kädestä pitäen ulos parkkipaikalle. Minut heitettiin ulos, koska olin ’häirinnyt’ Poisonin jätkiä.”
Keikkajärjestäjäveteraani Marsha Vlassic kuitenkin muistuttaa ja lisää, ettei tällainen stereotyyppinen huono käytös koskenut pelkästään rokkipiirejä vaan koko musiikkibisnes oli ”poikien kerho”, genrerajoista viis.
”Yhdessä vaiheessa rosterissani oli Bob Dylan, Tracy Chapman, Ozzy Osbourne, AC/DC sekä brittiläistä punk rockia. Laulaja-lauluntekijät vetivät pilveä, punk- ja hevityypit mitä tahansa saivat käsiinsä. Sellainen musateollisuus oli silloin ja jokaisen piti päästä kuiville eri syistä”, Vlassic toteaa.
