”Myös musiikki, kuten pyhitetty kivikehä, voi olla voimapaikka” – CMX:n merkkiteos täyttää tasavuosia

8.6.2021 21:15

CMX:n kakkosalbumi Veljeskunta viettää tänään syntymäpäivää. Tai no, tarkemmin sanoen klassikkostatusta nykyään nauttiva levy oli toki ”synnytetty” jo vähän aikaisemmin, mutta suuri yleisö pääsi liittymään Veljeskuntaan 8. kesäkuuta 1991.

Jos edellisenä vuonna ilmestynyt Kolmikärki-debyytti oli vimmainen ja omaperäinen hardcore-albumi, jolta löytyi runsaasti vaikutteita monista muistakin musiikkityyleistä, kolmekymmentävuotias Veljeskunta oli jo jotakin muuta.

Orkesterin uusi kokoonpano, jossa basisti-laulaja A.W. Yrjänän ja rumpali Pekka Kanniaisen lisäksi vaikuttivat kitaristit Janne Halmkrona ja Timo Rasio, onnistui tekemään shamanistisen, tarttuvan, kulmikkaan, melodisen ja vaihtoehtoisen albumikokonaisuuden, jossa pohjoista turpaanvetohardcorea oli mukana enintään muutamien maukkaiden mausteiden verran.

Vaikka myös Kolmikärki oli omalla unohtumattomalla tavallaan valamassa torniolaisyhtyeen perustuksia, Veljeskunta on albumi, joka on jälkikäteen hyvin helppo nähdä CMX:n (tähän mennessä) kuudentoista studioalbumin mittaisen musiikillisen matkan todellisena alkupisteenä.

Kysyimme A.W Yrjänältä ja Janne Halmkronalta kolme kysymystä Veljeskunnan syntymäpäivän kunniaksi!

Veljeskunta ilmestyi tasan 30 vuotta sitten. Millaisia asioita nousee ensimmäisenä mieleen, kun muistelette levyn tekemistä?

Yrjänä: – Se oli aikaa, jolloin ilmestyivät REM:in Out Of Time ja Metallican The Black Album. Molemmat olivat meillä studiossa tavallaan referensseinä. Että raskasta, ja toisella tavalla raskasta. Jostain syystä mieleen tulee myös se, että Janne laati kahvitauolla seuraavan palindromin: ”Nollapuhemittaamotaattu hamejumala à la Muje mahuttaa tomaattimehupallon”.

Halmkrona: – Oli mahtavaa päästä oikeaan, helsinkiläiseen studioon – joka osoittautui tunkkaiseksi kellariluukuksi Töölössä. No oli siellä sentään tehty Sielun Veljien Softwood Music, joten pitihän sen kelvata meillekin.

– Muistan myös, että levy-yhtiö Bad Vugumin järjestämä levyn julkaisemisen tiedotustilaisuus Provinssirockissa oli surrealistinen kokemus… Ja olihan se myös aika juhlavaa, kun syksyllä 1991 raahasin Veljeskunta-LP:n mukanani yliopistoon Kaliforniaan eikä kenelläkään ollut enää vinyylisoitinta!

Mitkä Veljeskunnan biisit ovat nousseet teille itsellenne merkittävimmiksi vuosien varrella?

Yrjänä: – Kappaleista parhaiten mukana kulkevat Kätketty kukka, Tulikiveä ja tietysti nimibiisi, jonka kireät stemmat veteli Little Mary Mixup -yhtyeen kitaristi-laulaja Kikke Heikkinen. Siis henkilö, jota en sittemmin ole päästänyt viereltäni.

Halmkrona: – Kätketty kukka, koska se on herkkä ja raivokas ja toimii livenä. Tulikiveä, koska se on ensimmäinen suomalainen kappale, jossa soi ebow. Täynnä naisia, koska olisimme tarvinneet tuottajaa kertomaan ettei sitä kannata julkaista.

Kertokaapa vielä jotakin, mitä emme tiedä Veljeskunnasta?

Yrjänä: – Albumin kannessa on kelttiläisten druidien rakentama muinainen Aveburyn kivikehä. Siinä oli ajatuksena, että myös musiikki, kuten pyhitetty kivikehä, voi olla voimapaikka.

Halmkrona: – Kulje vasten on anagrammi albumin nimestä. Kappale olisi voinut ihan hyvin olla nimeltään Kalju Steven tai Veljen kusta.

Lisää luettavaa