Megadeth julkaisi vuonna 1992 viidennen studioalbuminsa Countdown to Extinctionin, jolla yhtye suoraviivaisti soundiaan lisäten mukaan enemmän melodiaa ja tiputtaen tempoa aiempien levyjen thrash metal -kaahauksesta maltillisempiin nopeuksiin. Suunnanmuutos kannatti, sillä levy poiki useita hittejä ja siitä tuli yhtyeen kaupallisesti menestynein albumi.
Levyn tuottanut veteraani Max Norman, joka oli ennen Megadethia tuottanut muun muassa Ozzy Osbournen ensimmäiset sooloalbumit sekä Y&T:tä, Ian Hunteria, Savatagea ja Armored Saintia, muisteli Countdown to Extinctionin syntyprosessia hiljattain Talk Louder -podcastissa vieraillessaan ja totesi, ettei albumin tekeminen ollut mikään läpihuutojuttu. Norman sanoo olleensa vähällä heittää pyyhkeen kehään jo bändin primus motorin Dave Mustainen demoja kuunnellessaan.
”Kuuntelin niitä monta päivää eikä minulla ollut hajuakaan, mitä tehdä niiden kanssa. En yksinkertaisesti saanut niistä kiinni. Totesin, että vitut, kuuntelen ne vielä kerran ja sitten soitan hänelle, että joo, ihan sama, minulla ei ole ainoatakaan ideaa”, Norman sanoo.
Viime hetkellä jotain kuitenkin tapahtui ja Norman koki valaistumisen.
”Yhtäkkiä ideoita vain pulppusi. Okei, tämä osa on liian pitkä, tämä osa ei sovi tähän lainkaan, katsotaanpa tätä vielä uudestaan ja niin edelleen. Lopulta kirjoitin neljä sivullista muistiinpanoja. Kävin kaikki kappaleet läpi ja purin ne atomeiksi.”
Dave Mustainella on maine äkkipikaisena miehenä ja myös Norman varautui siihen, että tämä antaa hänen sävellyksiään näin radikaalisti sörkkivän tuottajan kuulla kunniansa.
”Lähetin hänelle ne neljä sivullista muistiinpanoja enkä kuullut mitään takaisin kolmeen, neljään päivään. Lopulta silloinen vaimoni soitti, että Dave Mustaine haluaa puhua kanssasi”, Norman muistelee.
”[Mustaine] aloitti: ’Okei, sain muistiinpanosi’. Sitten tuli pitkä hiljaisuus. Olin varma, että Dave repii minut palasiksi, koska olimme jo ehtineet ystävystyä ja tiesin, millainen hän on. Mutta hän totesikin: ’Joo, olen ehkä 99-prosenttisesti samaa mieltä. Eiköhän hoideta homma.'”
Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Niinkin hyvin, että Countdown to Extinctionin menestymisen lisäksi Norman pestattiin tuottajaksi uudelleen myös levyä seuranneelle Youthanasia-albumille, joka näki päivänvalon 1994.
