Beach Boysin säveltäjänero Brian Wilson menehtyi 11. kesäkuuta. Wilsonin kuolinsyytä ei ole julkistettu, mutta muusikko kärsi dementiasta eikä pystynyt enää vanhalla iällä huolehtimaan itsestään. Hän oli 82-vuotias.
Wilsonin värikkäästä ja vaikeastakin elämästä riittää kerrottavaksi vaikka minkälaisia tarinoita, mutta mainittakoon tässä eräs erikoinen asia miehen musiikkimieltymyksistä. Wilsonilla oli nimittäin liki pakkomielteenomainen suhde jokseenkin yllättävään kappaleeseen: Shortnin’ Bread -lauluun, jonka juuret ulottuvat kauas 1900-luvun alkumetreille tai vielä kauemmas.
Shortnin’ Bread julkaistiin alun perin James Whitcomb Rileyn runona, mutta on mahdollista, että Riley teki tekstin eteläisen Amerikan plantaaseilla raataneiden orjien kehittämän laulun pohjalta. Kappaleen nimi viittaa maissijauhosta ja silavasta tehtyyn leipään.
Syystä tai toisesta Wilson piti tästä kappaleesta niin paljon, että Beach Boys äänitti biisin useaan otteeseen. Ainoastaan yksi versio on tosin julkaistu virallisesti L.A. (Light Album) -levyn (1979) päätösbiisinä. Shortnin’ Breadin Wikipedia-sivulle on koostettu eri lähteistä havaintoesimerkkejä siitä Wilsonin kiintymyksestä kappaleeseen: The Monkeesin laulaja-rumpali Micky Dolenz esimerkiksi on kertonut eräästä huumehuuruisesta sessiosta hänen, Wilsonin, John Lennonin ja Harry Nilssonin kesken, kun Wilson soitti vanhaa sävelmää pianolla uudelleen ja uudelleen.
Iggy Pop puolestaan joutui toisena iltana poistumaan huoneesta, kun Wilson houkutteli paikalla olleita loputtomaan Shortnin’ Bread -yhteislauluun. Alice Cooperille Wilson kuulemma totesi 1970-luvun lopussa ykskantaan, että Shortnin’ Bread on maailman paras biisi. ”Miksi”, Cooper kysyi. ”En tiedä, se vain on maailman paras biisi”, Wilson vastasi.
Lisätään nyt tähän sellainenkin asia, että Wilson tunnetusti kärsi koko elämänsä erilaisista mielenterveysongelmista. Mikäli artistin lauluinnoitus juontui jostain tällaisesta, ei siinä ole mitään hauskaa tai sormella osoittamisen sijaa. Mutta mikäli Wilson sattui ihan muuten vain pitämään ikivanhasta folksävelmästä, niin mikäpä siinä! Tässä vielä Beach Boysin tulkinta aiheesta:
