Saksalainen hard rock -jättiläinen Scorpions on soittanut kuusi vuosikymmentä kestäneellä urallaan yli 5 000 keikkaa, joista 27 Suomessa (yhteensä orkesteri on esiintynyt 83 maassa). Yli sata miljoonaa levyä kaupaksi saaneen Scorpionsin viimeisin Suomen-esiintyminen tapahtui loppuunmyydyn Nokia-areenan estradilla maanantaina 9. toukokuuta.
Kieltämättä ihan vaikuttava suoritus seitsemällä eri vuosikymmenellä (toistaiseksi) toimineelta rykmentiltä. Joku voisi jopa tokaista, että tehkää perässä.
Millaisessa iskussa kuusikymppisiä juhlinut hannoverilaislegenda sitten oli? ”Olosuhteet” (lue: orkesterin kantaisien ikä) huomioon ottaen… ihan siedettävässä. Visuaalisesti varsin näyttävän tapahtuman tarjonneen orkesterin nuoremmat osakkaat, parisenkymmentä vuotta mukana rellestänyt basisti Paweł Mąciwoda ja kohta kymmenen vuotta remmissä viihtynyt rumpali Mikkey Dee olivat totta kai kovassa lyönnissä. Virheettömästi soittanut kaksikko rakensi orkesterin muille herroille tukevan pohjan, jonka päälle saattoi ladella kasarihittejä hittien perään (ja vähän muutakin).
Myös 69-vuotias soolokitaristi Matthias Jabs – palvelusvuosia takana 47 – teki ansiokasta jälkeä kautta illan. Riffit, liidit ja muut mausteet (talk box) lähtivät edelleen vaivattomasti ja tyylikkäästi, leveän hymyn saattelemana. Rytmikitaristi Rudolf Schenkerin – kyllä, juuri hän perusti yhtyeen aika tarkkaan kuusikymmentä vuotta sitten – kohdalla säröjä alkoi puolestaan jo näkyä. Schenker on toki edelleen Scorpionsin pomo ja suurimpien hittien tehtailija, mutta ikävuodet (76) ovat hiljalleen tekemässä tehtävänsä: toki Flying V -ikoni virnisteli tuttuun tyyliinsä ja oikea käsi vispasi edelleen ilmaa tuulimyllyn lailla, mutta miehen liikehdinnässä alkaa näkyä verkkaisuutta. Jostakin kertonee sekin, että Schenker kävi välillä huilaamassa kulissien takana, ja hänen paikallaan toista keihästä soitti ”nimettömäksi jäänyt” sessiokitaristi. Älkää silti käsittäkö väärin: ei nyky-Scorpions Schenkeriin kaadu. Ei todellakaan.
Klaus Meine? Solistin paikka on usein kaikista karuin, kun puhutaan lukuisia vuosirenkaita keränneistä yhtyeistä. David Coverdale ja Steven Tyler tulevat viimeisimpinä mieleen vanhan liiton hard rock -solisteista, joiden kohdalla ikä ja terveyshuolet ovat tehneet tehtäviään viime aikoina. Ja niin, Klausilla on ikää ja terveyshuolia.
Miten toimitus sujui Tampereella? No, Meinen kanisterissa oli vielä bensaa, mutta ei niitä tilkkoja enää liikaa ole. 77. syntymäpäiviään äskettäin juhlinut Meine on fyysisesti varsin hauraassa kunnossa ja hänen liikkumisensa on hyvin verkkaista ja epävarman tuntuista. Tämä kaikki on toki huomioitu settilistan suunnittelussa, jonka varrelta löytyi muun muassa pitkä rumpusoolo ja instrumentaalibiisejä. Yleisöltä lauluapua lähes kaikissa kertosäkeissä hakeneelle Meinelle todellakin annettiin kaikki mahdollinen lepo, jonka liidilaulajalle vain voi antaa – ja ihan syystä. Jos/kun Scorpions edelleen kiertää, tämä on ainoa mahdollisuus selvitä kohtuullisen pitkästä iltapuhteesta.
Biiseistä puheen ollen: Scorpionsin viimeisimmän (mutta tuskin viimeisen) kiertueen setti keskittyi kasarihitteihin, kuten niin monesti aiemminkin. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta reilun sataminuuttisen konsertin kaikki biisit olivat peräisin vuosina 1979-1990 julkaistuilta studioalbumeilta – lukuun ottamatta Gas in the Tank -kakkosrallia, Delicate Dancea ja 70-luvun levyiltä koostettua potpuria. Tietenkin Scorpionsin suurimmat hitit on kirjoitettu juuri 80-luvulla, mutta kyllähän mittavaa uraansa muisteleva bändi voisi juhlia vähän laajakatseisimminkin. Yksi jättimäinen kasaribiisi jäi myös puuttumaan: illan ohjelmistosta piti löytyä myös Still Loving You, mutta bändi ei lopulta esittänyt sitä toisena encorena ja show’n huipennuksena. Ehkä Klausin mitta oli siinä vaiheessa täysi Tampereen-iltaman osalta?
Summataan toistonkin uhalla: Scorpionsin kultaisimmat vuodet ovat kaukana menneisyydessä ja bändin tankki – erityisesti tietyiltä osiltaan – alkaa viimeistään nyt kumisemaan huolestuttavan tyhjänä. Jos viisikko haluaisi vetäytyä estradeilta kunnialla, sen pitäisi tapahtua ihan viimeistään tämän juhlarundin jälkeen. Alleviivataan: Tampereen-keikka ei missään nimessä ollut mikään katastrofi ja suurimmalle osalle yleisöstä varmaankin jäi vielä kohtalaisen hyvä maku suuhun, vaikka monen kovasti odottama Sill Loving You jätettiinkin tylysti hyllylle… Mutta niin, jos tämä touhu jatkuu vielä pitkään niin silloin tuo maku tulee olemaan sellainen, että kovin moni ei halua sitä maistella.
Jäädään siis jännityksellä odottamaan, mitä tuleman pitää.
Kuvat Scorpionsin Sweden Rock -keikalta 6.6.
