Soundi 4/2011

KUUKAUDEN DEMO: JESUFÅGLAR

www.myspace.com/jesufaglar

 

Wigwamin esikoisalbumin introsta (633 Jesu fåglar) nimensä napanneen Jesufåglarin kappaleet saavat alkunsa laulaja-pianisti Sannan aivoituksista. Kuusihenkisen kollektiivin käsittelyssä ne kehittyvät hyvin hienostuneeksi ja impressionistiseksi kamariprogeksi. Jesufåglarin käsitys progesta on huiluineen, viuluineen ja Hammond-urkuineen varsin 1970-lukumainen. Vaikutelmaa korostaa se, että kappaleissa kuuluu (skandinaavisten) kansanlaulujen sekä maailmanmusiikin sävyjä. Varsin monipuolisen ja omanlaisen soundin Jesufåglar saa tästä kaikesta aikaan. Musiikki polveilee notkeasti, erityismaininnan ansaitsee rytmiryhmän ilmava ja jatsahtava groove.

Matka ajan rannoille –ep on yhtyeen ensimmäinen julkaisu, jolle se on koonnut itselleen tärkeimmät kappaleet. Sävellykset ovat kauttaaltaan vahvoja ja eheitä, täynnä upeita teemoja. Jännitettä kasvatetaan harkitusti ja sovitukselliset käänteet yllättävät sopivassa määrin. Ensimmäisiä laulusäkeitä kuullaan vasta 10 minuutin kohdalla, ja valtaosa musiikista onkin instrumentaalista. Laulu on jätetty myös miksauksessa hieman suvantoon, mutta runolliset säkeet kuvittavat musiikkia mainiosti. Kokonaisuudesta Kurtisaani ja Matka Ajan Rauniolle nousevat esiin kirkkaimpina tähtinä, mutta ennen muuta kyseessä on yksi pitkä, viisi teosta käsittävä, matka. Astetta paremmalla tuotannolla tämä olisi nappilevy, tällaisenaan kuukauden paras demo.

Kuukauden demovoittaja Jesufåglarin säveltäjä-laulaja-pianisti Sanna Klemetti raotti oveaan mystiseen maailmaansa.Sanotte olevanne kollektiivi. Eroaako se jotenkin ”tavallisesta” bändistä?

– Jesufåglar on rakas ystäväjoukko, mutta musiikki on se liima, joka meidät on pitänyt koossa. Treeniksellä oleminen on kuitenkin täyttä asiaa, piiska viuhuu ja saadaan aikaan, vaikka funkjamilta ei voi välttyä. Eri puolille ripottuneet tyypit kaikki jaksavat tulla treeneihin, koska kaikki olemme uskoneet tähän koomisista sattumuksista huolimatta. Eli en oikein tiedä eroaako, luulen että kaikilla on tapansa olla bändi.

 

Oma filosofia musiikin tekemiseen on saatekirjeen mukaan ilmeisen tärkeätä Jesufåglarille. Millainen on noudattamanne filosofia?

– Kaikki on mahdollista, eikä tässä tyylinmukaisuus, rajoittuneisuus tai ryppyotsaisuus tee hyvää musiikille. Eli pää edellä kiveen siis rohkeasti. Virheitä saa tulla, ja uusien tapojen haisteleminen rikastaa – silläkin uhalla että syntyisi epätasaista jälkeä tai jotain selittämätöntä hämmennystä. Tietenkin uskomme myös hyvään grooveen ja yhteensoittoon.

 

Yhtyesointinne tuo mieleen vahvasti 1970–luvun suomiprogen. Onko mielestäsi hyvää progea tehty 1970-luvun jälkeen?

– Ainoa puhdasoppinen proge(tyttö) taidan olla minä, ja on totta, että 60-70-luku on vuolain aarreaitta mistä ammentaa sillä saralla. Mars Volta oli taannoin kova, kyllä rock-hurmosta pitää olla, indiemmät touhut eivät jaksa niinkään kiinnostaa. Proge kytee kuitenkin monessakin sellaisessa bändissä, ehkäpä kuitenkin vain mausteena. Lempiyhtyeeni tällä hetkellä taitaa olla jyväskyläläinen maailmanvalloittaja prog´n roll-yhtye Jeavestone.

Kappaleenne saavat alkunsa sinun kynästäsi. Minkälainen prosessi  kappaleen valmiiksi tekeminen on?

– Prosessi on niin kuin minä itsekin – rönsyilevä, mutkikas, monivaiheinen. Ensin on joku epämääräinen energia sisällä, sitten hahmottelen pianolla jotain ideaa, riffiä, sointupohjaa, melodiaa ja samalla kirjoittelen sanoituksia osittain tajunnanvirtana. Soittelen paljon tuoretta aihiota ja koitan saada sen soljumaan kaikilla tasoilla. Sitten annan puolivalmiin kappaleen Juholle, johon hän säveltää bassolinjan. Loppu hoidetaan bändin kanssa.


Tekstisi ovat runollisia ja satumaisella tavalla eskapistisia. Voisitko kuvitella laulavasi arkisista ja konkreettisista asioista?

– Tämän yhtyeen estetiikka on muokkautunut vuosien mittaan tähän mystiseen muotoonsa. Haluan, että myös sanoitukset ovat osa kokonaisuutta. Konkreettisista asioista laulaminen tässä tuntuisi väärältä, niitä varten on omat projektit.


Teillä on yhtyeessä vahva tee-se-itse meininki. Onko jotain, mitä ette lähtisi musiikkinne vuoksi itse tekemään?

– Tässä vaiheessa toivoisimme, ettemme joutuisi tappiolle uurastuksesta. Ollaan aiemmin kokeiltu kaikkea omista festareista lähtien, että nyt olisi rentouttavaa saada jotain palkintoa tästä touhusta, johon niin paljon panostaa. Julisteet ja yhteinen tuottaminen ovat kuitenkin hauskaa puuhaa.


Olette koostaneet tälle demolle tuotannostanne itsellenne tärkeimmät biisit ja olette kuulemma jo matkalla uusiin sfääreihin. Millaisia nämä sfäärit ovat?

– Bändin miehistö on vakiintunut, ja biisien säveltäminen, sovittaminen ja eteenpäin tuottaminen on helpottunut ja löytänyt hyvän flown. Uskomme, että vuosien työstäminen kannatti. Uudet sfäärit ovat ehkäpä modernimpia, ilmavampia sekä vaivattomampia, sekä edustavat enemmän koko yhtyeen yhteistä maailmaa. Seuraavat tuotokset ovatkin siis maagisempia, sekä enemmän jotain ihan uutta.

 

M U U T   K A T S A S T E T U T

 

BONESLIDE

www.boneslide.com

Pننkaupunkiseudulla majaileva Boneslide soittaa varsin seattle -henkistن jyystِن. Grunge-henkisiن bنndejن on alkanut ilmaantua melkoisesti pienen tauon jنlkeen, mutta tنhنn mennessن yksikننn ei ole vakuuttanut tنssن mننrin. Kitarat jyrننvنt painostavan alavireisesti, mutta erittنin sنvykkننsti ja riffit ovat kauttaaltaan mielenkiitoisia. Forever endinleadit muistuttavat jo Kingston Wallia. Rytmiryhmنn otteissa ei ole niissنkننn valittamista, vaan ne ovat bassosoundia myِten  huippuluokkaa. Tuomas Hirvelنn laulua on myِs kehaistava, sillن se sopii tyyliin kuin sialle rusetti.  Vaikka Boneslide ei ole maailman omaperنisin yhtye, tekee tietty sovituksellinen hienostuneisuus ja tarkkuus ja toisaalta tyylilajiin kuuluva kaunistelematon mنttِ paketista mukavalla tavalla ristiriitaisen ja samalla kiehtovan. Tنhنn jنnnitteeseen sekن melodioihin kannattaa panostaa jatkossakin.

THE SOFT DECEIT

www.myspace.com/thesoftdeceit

Demoefektissن ei ole liikaa tullut vastaan Nick Caven ja Tom Waitsin perinnettن jatkavia artisteja. Kitaraton Soft Deceit rakentaa mystistن svengiننn rumpujen, basson, pianon, viulun, saksofonin ja laulun keinoin ja yhtye soundaa todella hienolta. Viljami Lehtosen laulutulkinta on aksentti mukaan lukien vakuuttavaa. Myِs tuotantopuoli on hallussa. Esimerkiksi Getawaynkertsin handclapsit ja niiden rytmiن mukaileva bassolinja jنntevِittنن laulua melkoisesti. Tummasنvyisissن ja mollivoittoisissa kappaleissaan Soft Deceit ei luota kikkailuun, vaan pyrkii tekemننn yksinkertaisia ja tarttuvia melodioita. Materiaali on klassista, tyylinmukaista ja tasavahvaa, mutta se todellinen killerikappale puuttuu vielن tنltن ep:ltن. Kun otteisiin saadaan ripaus lisنن rِyhkeyttن, hulluutta ja dynaamisia ننripنitن voidaan pننstن vielن pitkنlle.

SATELLITE STORIES

www.myspace.com/satellitestories

Satellite Stories on minulle uusi tuttavuus, mutta nنmن jannut eivنt ole takuulla ensi kertaa pappia kyydissن. Niin taitavasti ja tyylikkننsti porukka tyِstنن tanssittavaa garage-indiepoppiaan. Soitto on vapautunutta mutta tiukkaa, etenkin konemaisesti nykivن rumputyِskentely ilahduttaa. Laulaja Esalla on vahva soundi, aksentti on kunnossa ja se on vielنpن varsin omalaatuinen ja mieleenpainuva. Satellite Storiesista kehittynee erittنin varteenotettava haastaja esimerkiksi kovasti hypetetylle French Filmsille. Toistaiseksi sen kappaleet ovat kuitenkin turhan geneerisiن rypistyksiن, vaikka melodiavainua selvنsti lِytyy. Tuotantovaiheessa olisi myِs mahdollista vنrittنن rنikeنmmin yhtyesointia. Yhtyeen mainitsemista vaikutteista ainakin Wombats ja Vampire Weekend kuuluvat lنpi tنssن vaiheessa enemmنn kuin tarpeeksi.

NUGGET NEMESIS

www.nuggetnemesis.net

Jos bنndin nimessن on Nemesis, tنytyy sen musiikissa olla jotain 1970- luvulle ja progeen viittaavaa. Kuopiolaiset tyِstنvنt suhteellisen klassista stoner -soundia, mutta on siellن sitن hنmyilyنkin. Sanovat hنmننvنsti diggaavansa Simply Rediن, Top Gunin soundtrackia ja ”sen yhden George Michaelin biisin saksofonisoundia”. Niinpن niin, postmodernia ironiaa ei siis ole unohdettu. Tنmن kuuluu etenkin laulajan nasaalissa ja kreisissن ulosannissa, ja se istuu musiikin velmuun ilmeeseen mainiosti. Yhtyeen kappaleet pitنvنt sisنllننn mukavasti koukkuja: sovitukset on huolella laadittu, kertosنkeissن on melodista tarttuvuutta, ja leikittelevنt instrumentaalivنlikkeet yllنttنvنt. Kappaleet tarvitsevat enنن vain pientن kiteyttنmistن ja paremmat soundit. Kun soitossa on vielن tiukka, mutta hersyvنn irtonainen ote, ollaan lنhellن asioiden ydintن ja kuukauden terنvintن kنrkeن.


RATTLE

www.rattle.org

 Jo 19 vuotta toimineen lahtelaisrevohkan portfoliosta lِytyy jo useampi pitkنsoitto sekن lukemattomia cover-yhtyeitن. Ei siis ihme, ettن otteet ovat ammattimaiset. Yhtye mننrittelee nettisivuillaan olemuksena seuraavasti: ”Rattle takoo nykyrokkia ronskilla otteella. Yhtäläisyyksiä voidaan tunnistaa mm. Kotiteollisuuden, Niskalaukauksen, Happoradion ja Uniklubin kanssa. Musiikin pääpaino on kitarariffeissä sekä laulumelodioissa ja tarinaa kerrotaan suomalaisen renttumiehen näkökulmasta, pienellä itseironialla höystettynä.” Varsin osuva kuvaus, mutta nykyrockia Rattle ei sentään ole, vaan varsin sidoksissa kasari -hard rockiin ja heavyyn, Peer Gyntiin, Popedaan, Horsepoweriin jne. ”Ei vanhaa koiraa saa oppimaan, Bastardo vecchio non prende lezioni" -niminen täysipitkä sisältää melodisesti varsin hittipotentiaalista, rankkaa suomirockia. Esimerkiksi Mieleni tekisi puhua rumia on melodisesti todella toimiva kappale. Rattle on lajissaan täysin valmis ja taitavakin bändi, mutta markkinoilla tulee tiukkaa olemaan, sillä tarjontaa tässä lajissa riittää.


KALASHNIKOV

www.kalashnikov-music.com

Joensuu -lنhtِisestن Kalashnikovista on kehittynyt vuosien varrella yksi puhuttelevimmista ja omaperنisimmistن demoyhtyeistن. Yhtyeen jنsenten mielestن hyvن popmusiikki on sنvel- ja sanataidetta tasapuolisesti, ja parhaimmillaan monitasoista. Mننritelmن pنtee myِs Kalashnikovin musiikkiin, josta kuulee kokonaisvaltaisen lنhestymistavan ja paneutumisen. Yhtyeen nimeن kantava ep on jنsenten mukaan askel kohti ”luomumpaa” tuotantoa sekن asiakeskeisempiن lyriikoita. Tietty kirjallisuus on leimannut vahvasti yhtyeen tekstejن aina, mutta pikkunنppنryydet ovat jننneet nyt vنhemmنlle. Yhtyeen nimeن kantavan ep:n tasavahvat sنvellykset ovat lempeitن ja melodisia, toisinaan myِs pikkunنttejن folkpopviisuja. Syna-sovitukset piristنvنt hieman ilmeetِntن yhtyesoittoa. Jussi Tuohonon epنvarma laulu estنن musiikkia vielن toimimasta levymuodossa tنysillن. Tنmن voisi korjaantua paremmalla laulutuottamisella, esimerkiksi sنvellajit kannattaa miettiن laulun osalta tarkkaan.


APPIUKKO

www.myspace.com/appiukko

Appiukot ovat harvoin sympaattisia ja mukavia. Tنmن ukko on toista maata. Jنrvenpننlنistrio on sitten edellisen demon lِytنnyt omia vahvuusalueitaan eikن sitن voi luokitella enنن vain huumoriyhtyeeksi. Jos edellisellن demolla kuului vahvana Junnu Vainion humorismi, on uutuus hakenut innoitusta Leevi & The Leavingsilta. Tنmن kuuluu etenkin itseironisissa ja surkuhupaisissa teksteissن. Sointia leimaa vahvana punkin kotikutoinen, paikoin naivistinenkin tee-se-itse-estetiikka. Koska melodisia ideoita riittنن, kannattaisi kappaleissa pyrkiن yhن enemmنn pelkistنmiseen ja vahvojen teemojen painottamiseen. Melodikamelodiat ja kosketinkuviot pukevat huomattavasti paremmin Appiukkoa kuin laiskat rokkaukset ja puolivillaiset blues-jamittelut. Demon kaksi ensimmنistن raitaa ovat mainioita ja koukukkaita biisejن kompaktista mitastaan huolimatta, sitten taso hieman laskee. Harmi, ettن demon soundit ovat kuraa. Appiukko tarvitsisi hyvنn vنvyn tarkkailemaan laatua.


END OF ABYSS

www.myspace.com/endofabyss

 End of Abyss on jyvنskylنlنisen Petrus Syvنnperنn masinoima projektiyhtye, jonka tyylilajina on progressiivinen ja melodinen tunnelmametalli. Demon avaava Your Enemy on melodisesti vahva ja verkkaisesti etenevن kappale, jossa progressiivisuus tarkoittaa lنhinnن rakenteen eeppisyyttن, varsinaisesta kikkailusta ei ole kyse, ja hyvن niin. It’s Home on teemoiltaan jopa kiinnostavampi, mutta sortuu hienoiseen tyhjنkنyntiin, eikن perustele koko mittaansa. Taitava Syvنnperن soittaa demolla kitarat, koskettimet, rummut ja vastaa sنvellyksistن sekن suurimmasta osaa lyriikoista. Tuntojensa tulkkina hنnellن on Mikko Lempinen, jolla on mainio laulusoundi, mutta ننnen muodostus kuulostaa vنlillن hieman teennنiseltن. Etenkin In The End -pننtِsraidalla tنmن hنiritsee. Taitoa ja melodiatajua End Of Abyssilta lِytyy, sovitus- ja tuotanto-puoli voisi olla astetta vنkevنmpنن ja omintakeisempaa.


OPEN SKY RETREAT

www.myspace.com/openskyretreat

Jo yhtyeen nimi antoi odottaa korkealentoisesti leijuvaa tunnelmointia, eikن se johda harhaan.  
 Verkkaisesti taivaltava aloitusraita Silent Skies liikkuu jossain post-rockin ja dreampopin vنlimaastossa, kitarat maalaavat eteerisesti ja mollimelodiat ovat haikeita. Viisijakoinen Time & Space ja muita akustisempi Hollow Chimes esittelevنt yhtyeestن astetta rِnsyilevنmmنn puolen ja osoittavat ettن erilaisia hienoja ideoita riittنن. Vuonna 2009 perustetun turkulaisyhtyeen soitto on tasokasta ja tyylikنstن. Kun kappaleisiin saadaan vielن ripaus melodista kiinnostavuutta ja soundeihin potkua, ollaan jo pitkنllن. Suurimmat vaateet kohdistuvat lauluun, joka on turhan ilmeetِntن ja epنvarmaa siitنkin huolimatta, vaikka tietty eleettِmyys katsottaisiin tyyliin kuuluvaksi. Treeniksellن tehty demo jنttنن tuotannollisesti toivomisen varaa, mutta kyllن siltن nنkemys ja taito vنlittyy.


ARTO

www.myspace.com/artoband

 Arto on yhtye, jonka moottorina toimii laulaja-lauluntekijن Arto Sirkiن. Musiikki on melodista ja sulavasti soljuvaa poprockia, muttei niin vaihtoehtoista kuin artisti itse kuvailee. Ja tarvitseeko ollakaan, kun homma toimii nنin hyvin? Rippeet-ep -promoaa Arton tekeillن olevaa pitkنsoittoa. Soitto on tiukkaa, runsaita sنrِkitaravalleja sنvyttنvنt heleنt pianot. Sirkiنn laulu on varmaa ja miellyttنvنن, vaikka sointi ei ole erityisen mieleenpainuva. Saatekirjeen mukaan vain aloitus- ja nimiraita Rippeet on pننtymنssن levylle. Se on sننli, sillن iskelmنن ja kevytheviن yhdistelevن kappale on kolmikosta pateettisin ja tympein. Sitن seuraava Kuuhullu on huomattavasti parempi niin melodialtaan kuin tekstiltننnkin. Vaikka synkissن vesissن liikuttaisiinkin, ei kepeyttن kannata sulkea ilmaisusta pois. Lyyrisesti pelataan varsin kuluneilla kielikuvilla. Fokusta kannattaa laajentaa epنonnisista rakkauksista ja mِkِtyksistن mielenkiintoisempiin aiheisiin.

MOUNTAINS OF KONG

www.myspace.com/mountainsofkong <http://www.myspace.com/mountainsofkong>

Melodisesti rullaavat ja pirteنilmeiset rockit ovat siivittنneet helsinkilنisyhtyeen aina Emergenza -bنndikilpailun finaaliin asti. Bنndikilpailuissa kovin usein arvostetaan valmista soundia ja katu-uskottavuutta, ja onkin helppo uskoa, ettن livenن huolimattomasti kuunneltuna Mountains Of Kongin rallit toimivat hienosti. Demoننnitteeltن kuulee kuitenkin tekijِitن, joita yhtyeen sopisi hioa ennen tuloillaan olevaa pitkنsoittoa. Englannin kielen aksentti ja lyriikat ylipننnsن vaatisivat tarkempaa fokusta. Samoin joutuu tiukemman syynin kohteeksi itse substanssi. Kappaleet ovat muodollisesti pنteviن, mutta kovin geneerisiن ja yllنtyksettِmiن. Soitto toimii hienosti, ja powerpopiksi – joksi yhtye tyyliننn kutsuu – on otteissa aimo annos post-grungemaista amerikan rokkia. Stemmat tukevoittavat onnistuneesti Simo Laakson sujuvaa laulua. 

VAIKEAT AJAT

www.myspace.com/vaikeatajat

Demon kannessa keikistelee peilipallon alla pitkنkutrinen blondi roiskelنpنssننn. Se on ironiaa. Oululainen Vaikeat Ajat edustaa mentaalisesti perisuomalaista نnkyrنrockia. Tekstit kنsittelevنt satiirisesti nykymenoa ja musiikki rakentuu pitkنlti dissonoivien sنrِkitarariffien varaan. Epنilemنttن on kuunneltu YUP:ta ja Absoja, jokin vaikutus lienee myِs paikallisilla vaihtoehtorymistelyn perinteillن. Taiteellisesti yhtye tuntuu jننvنn puolitiehen melodisen kevytprogen ja aggressiivisen vittuilurockin vنlillن. Huumorin kukkaa viljellننn, mutta tulkinta on kovin vakavahenkistن. Kolmiraitaisen EP:n kappaleiden vنlikkeet ja sovitusideat ovat usein varsinaisia teemoja vaikuttavampia. Teknisesti ottaen porukka on ihan pنtevنssن iskussa. Komppi toimii ja kahden kitaran runttausta elنvِittنvنt taustalla kosketinkuviot. Solisti Antti Lindholmin laulussa vire on kohdallaan, mutta tulkinnassa voisi pyrkiن enemmنn rentouteen.

WHITELINES

www.myspace.com/whitelinesrock

Bنndikilpailuja on Suomi pullollaan. Niiden kautta laajempaan tietoisuuteen on pyrkinyt myِs varkautelainen Whitelines, ja varsin menestyksekkننsti. Vuonna 2009 yhtye nappasi voiton Savon Nuoret Virtuoosit -mittelِissن ja seuraavana vuonna se raivasi tiensن ؤنni ja Vimma -bنndikatselmuksen finaaliin asti. Taitoa alle kaksikymppisillن musikanteilla riittنن. 1970 -lukuinen perusrock soi tasapainoisesti ja taidokkaasti, vailla minkننnlaista sنhellystن ja itsekorostusta, joka nuoruuteen usein kuuluu. Yhtyeen valtti on laulaja Mia Suszko, jonka vaikuttava ja hنmmنstyttنvنn paljon Shakirasta muistuttava lauluننni tuo rytmiseen riffittelyyn piristنvنn, sensuellin lisنnsن vaikka se hieman erikoisessa kontekstissa nyt onkin. Demon heikkous on kappaleet, jotka ovat niin klassista (ja kliseistن) laatua, ettei mitننn tahdo jننdن mieleen. Kaikki muu on kunnossa, nyt tarvitaan omaa substanssia.  

KEBU

Kebu on kosketinsoittaja Sebastian Teirin sooloprojekti. Tyyliltننn se edustaa elektronista kuuntelumusiikkia. Kappaleiden fokus on melodioissa ja harmonioissa, ei biiteissن tai sampleissa. Estetiikka nojaa vahvasti 1970- ja 80-luvun futuristeihin, kuten Kraftwerkiin, Jarreen ja Tangerine Dreamiin aina tuotantotapoja myِten: nauhoitukset on tehty magneettinauhalle yksinomaan analogisilla laitteilla. Huoletta tنtن voi siis kutsua retroksi, mutta ei kovinkaan innovatiiviseksi saati tنssن ajassa elنvنksi. Mielikuvat hakeutuvat 1980-luvulla suosittuihin Synthesizer Hits -kokoelmiin aina sekvenssejن ja kappaleiden nimiن myِten. Basic Principles on jo pastissi Jarren Oxygene (Part IV) -teoksesta. Tuotanto on teknisesti ottaen varsin tasokasta ja viehنttنnee asiaan vihkiytyneitن. Crossover -potentiaalia Kebusta on vaikea aistia.

VAHTOLA

www.vahtola.com

 Oululainen Vahtola soittaa vanhakantaista suomirokkia tuhdeilla sنhkِkitaroilla. Bنndin liideri ja laulaja-kitaristi Markku Vahtola mainitsee henkilِkohtaisiksi innoittajikseen mm. Kauko Rِyhkنn, XTC:n ja The Beatlesin, mutta edellن mainittujen artistien kaltaista nokkeluutta ja moniulotteisuutta Vahtolan lauluista on vaikea lِytنن. Musiikki on turvallista ja kohteliasta keskitien rockia, sujuvaa ja jنmptiن, mutta kovin tavanomaista, jopa latteaa. Demon kappaleista Sielun autiomaa viehنttنن muita irtonaisemmalla otteellaan. Yhtyeen kokemus kuuluu varmoissa otteissa sekن siinن, etteivنt soittajat korosta omaa erinomaisuuttaan joka kننnteessن vaan pelaavat joukkueelle. Ensi demolla kannattaa jo ottaa riskejن ja kokeilla rohkeasti ilmaisun rajoja.

CITY OF SEASONS

www.myspace.com/cityofseasons

Jo vuonna 2004 instrumentaaliorkesterina alkunsa saanut tamperelaisyhtye soittaa poprockia, jota hِystetننn erilaisilla mausteilla. Etenkin avauskappale Walkingissa on varsin funky ote, mikن korostuu kauttaaltaan etenkin rumpali Olavi Niemen soitossa. Tنmن jنntevyys ei leimaa kuitenkaan koko yhtyettن. Sنhkِkitaristit maalaavat pنtevنsti ja melodisesti, mutta kahta kitaraa voisi hyِdyntنن sovituksissa tehokkaamminkin. Usein ne soivat lنhes identtisillن, kuivakoilla soundilla ja samasta rekisteristن. Yhtye sanoo kappaleidensa edustavan omaa tyylisuuntaansa, mutta hyvin paljon niistن lِytنن tuttuja, jopa kuluneita elementtejن, joita muutamat kierommat koukut eivنt  onnistu peittelemننn. Melodiat ovat iskelmنllisiن ja helppoja ja painopiste on kertosنkeissن. Sanna Urtti on sنvykنs ja hyvن lauluja, mutta tyylinsن edustaa paremminkin sentimentaalista kauneutta kuin minkننnlaista vaihtoehtoa, jollaiseksi yhtye olemuksensa mieltنن.

YKSITYISALUE

www.myspace.com/yksityisaluevlk

Miksikِhنn valkeakoskelaisjannut laulavat stadin slangilla? Ehkن se on luettava osaksi yhtyeen muutoinkin makeilevia maneereja. Suomenkielistن, punkin vimmalla paiskottua poprockia veivaava nelikko on perustettu jo vuonna 2002 ja sen tuotanto kنsittنن jo viisi demoa. Kokemus kuuluu soiton varmuutena ja hioutuneena yhtyesoundina. Yhtyeen ongelmat ovat silti samat kuin edellisellن kerralla (Soundi 10/2007). Eetun laulu kuulostaa yhن teennنiseltن ja kukkoilevalta, mikن sotii musiikin pirteنtن, popmaista olemusta vastaan. Yhtyeeltن kaipaisi kipeنsti ilmaisun rentouttamista ja sovituksellisen sنvypaletin laajentamista, tai vaihtoehtoisesti, jos nنistن Popeda-maneereista halutaan pitنن kiinni, astetta miehisempنن ja munakkaampaa lajityyppiن. Kappaleet ovat hittimنisestن helppoudestaan huolimatta kiusallisen arkkityyppisiن perusriffittelyitن ja sanoituksiltaan suorastaan kliseisiن.


NEITI RUBINSTEIN

www.myspace.com/neitirubinstein

Neiti Rubinstein on muovautunut nykyiseen muotoon kahden vahvan naisen vaikutuspiirissن. Bنndi sai alkunsa vuonna 2008 hنmeenlinnalaisen harrastelijarunoilija Merja Ritalan tekstien pohjalta. Yhteys alkuperنiseen tekstittنjننn katkesi, ja uudelle levylle on haettu inspiraatiota legendaarisen laululinnun Laila Kinnusen tuotannosta, ainakin tunnelman kannalta. Melko vaikea 1960-luvun iskelmنn vaikutusta on nimittنin kuulla itse musiikissa, mikن yhن on kovin rِyhkنnurmiolaista – vaikka ilmeisimpiن maneereita on kuulemma yritetty vنlttنن. Rِyhkنn vaikutus on kai asettunut selkنrankaan, sillن se kuuluu erityisesti laulun rytmityksessن ja melodioissa sekن kitarasoundeissa ja riffeissن. Uudella basistilla vahvistunut yhtye pitنن soitannallisesta rِnsyilystن, tنmن on enimmنkseen hyvن, mutta biisien svengi kنrsii tنstن vنlillن. Kappaleet ovat melodisesti kieroja, eivنtkن siksi erityisen hittipotentiaalisia. Eteenpنin on menty. 

MUSTA LISTA

www.mustalista.biz

 Vertasin Mustan Listan edellistن demoa Juice Leskiseen ja SIGiin. Vanhakantaisesta, punkin lailla suoraviivaisesta suomirockista on yhن kysymys. Astetta suureellisempia ja dramaattisempia kakkosdemon kappaleet kuitenkin ovat. Demon avaava Huoletonta matkaa tuo pianoineen ja synasoundeineen mieleen useita uuden aallon nimiن: Yِn, Pelle Miljoonan jne. Roketti saadaan rullamaan vaivattomammin Hiljaisuus -kappaleessa. Turhan kuluneisiin aiheisiin kappaleet kauttaaltaan silti rakentuvat. Musta Lista tarvitsisi soittoonsa ripauksen tiukkuutta, sovituksiin vahvempaa nنkemystن ja laulutulkintoihin luontevuutta. Tekstit voisivat olla myِs astetta vapaampia suurista, mutta kovin kliseisistن tunteista. Musta Lista vaikuttaisi olevan keikkakalenterin perusteella firman نijien bنndi. Vaikeapa tنlle on suurempaa menestystن ennustaa.

CLOSED EYE VISION

www.closedeyevision.com

 Closed Eye Visionin hevanderissa on melkoisesti newage -henkistن mystiikkaa. Kappaleiden lyriikat, levynkansien ja kotisivun grafiikka sekن eteeriset kosketinsoitinkuviot kaikki luovat vaikutelmaa transsendentaalisesta  tutkimusmatkailusta. Tنmن luo yhtyeestن hieman kornin ja vanhanaikaisen vaikutelman, jota tukee myِs toteutuksen kِmmنhdykset etenkin lauluosastolla. Yhtyeessن on ilmeisesti useampikin lead-laulaja, mutta tulkinta on kauttaaltaan tekorankkaa mukaنrjymistن ja aksentti todella kankeaa finglishia. Demon aloittava Ready on sنvellyksenن varsin mainio ja koukukas kappale. Soitannallisesti etenkin rytmiryhmنn tiukat ja taitavat otteet miellyttنvنt. Paketti pitنisi saada niin sanotusti balanssiin.

AERLOHN

www.myspace.com/aerlohn

 Aerlِhn on Pauli Riikosen kotistudioprojekti, joka kasvaa esiintyessن vaihtelevasti isommaksi yhtyeeksi. Riikonen yhdistelee musiikissaan hiphop -rytmejن, puhelaulua, syntetisaattori- ja kitaramelodioita sekن efektejن ja ننnimaisemia. Jos tummasنvyiselle ja hivenen abstraktille musiikille haluaa vertailukohtia hakea, tulevat ensimmنisenن mieleen Tricky, Massive Attack ja RJD2. Musiikissa on kauttaaltaan kiehtova tunnelma, ja etenkin rytmisesti se toimii. Tuotanto on turhan suttuista ja ohutta, tنllaisessa musiikissa kun oikeilla soundeilla on niin suuri rooli. Demon aloittava Check your frequencies on kappaleena toimivin. Happy Songin pinnassa koko kappaleen ajan vinkuva syntetisaattori نrsyttنن, eivنtkن riffit istu tنysin saumattomasti yksiin. Playn vaatimattomat lauluraidat laskevat vaikutelmaa. Mielenkiintoista, mutta vielن turhan hahmotonta.

NITROXPRESS

www.myspace.com/nitroxpressmusic

Toiset hakevat rokilta oikeutusta rappioon ja tekosyyn juopotella. Jyvنskylنlنinen Nitroxpress janoaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Esikois -ep:n materiaali tarjoaa puitteet remeltنmiselle, mutta melko kuluneista perusriffeistن kyhنiltyjن vetoja kaikki viisi biisiن ovat. Punk -asennetta ja energiaa sنlleillن on, komppi kulkee ja kitarat runnovat sننlimنttن. Vastapainoksi tarvittaisiin kuitenkin sنvellyksellisiن koukkuja ja otteisiin jonkinmoista groovea ja dynaamista vaihtelua. Tuomon rنkنinen laulu voisi olla selkeنsti melodisempaa tai sitten vielنkin rankempaa huutoa, nyt jننdننn jonnekin puolitiehen. Nitroxpressillن on selkeن tyyli ja komea soundi, mutta tنmن jyystِ kaipaa kipeنsti lisنن omaa ilmettن ja sisنltِن.

SAMI SOVERI

www.myspace.com/samisoveri

 Bنndiviritysten jäädessنä Sami Soveri on keskittynyt enemmنn musiikin kirjoittamiseen kuin sen esittنmiseen yleisِlle. Soverin kunnianhimoisena tavoitteena on saada biisejن levyttنville artisteille. Vielن muutan kauas pois – ep:n tyylilaji on kevyt, eteerinen ja kaihoisa pop. Nimiraidan ohjelmoidut rummut pilaavat teoksen melko totaalisesti. Surkeat rumpusamplet on kaiutettu puuroksi ja ohjelmointien muuttumattomuus kنy vنsyttنvنksi. Delay -efektiن annostellaan enemmنn kuin riittنvنsti kitara- ja rumpuraitoihin. Vaikuttaa siltن, ettن Soveri ei luota ideoihinsa, sillن ilmaisu on laulutapaa myِten ujon ja aran oloista, vنlillن varsin teennنiseltن kuulostavaa. Etenkin sanojen lausumiseen ja tavujen venyttنmiseen kannattaa kiinnittنن jatkossa suurempaa huomiota. Vaikka kappaleet olisi tarkoitettu muiden esitettنvنksi, tulisi jonkinlainen potentiaali vنlittyن demolta. Kolmesta kappaleesta ei jنن kنteen koukkuja, eikن mieleen jنrin vahvaa tunnelmaa. Lisنن harjoitusta.