Albumin hiipuminen, uhka vai mahdollisuus? Kartoitimme Suomen musiikkikentän tuntoja muutosten myrskyn keskellä

Yhä useampi artisti siirtyy albumien julkaisemisesta yksittäisiin kappaleisiin. Miten Tuomari Nurmion kaltainen veteraani suhtautuu kehityskulkuun? Entä Elias Gouldin ja Roope Salmisen kaltaiset uudet kasvot? Tai suuret ja pienet levy-yhtiöt? Toimittaja Otso Karhu perehtyi aiheeseen.

Albumiformaatti on väistymässä singlen tieltä, ainakin pop- ja listahittimusiikissa. Näin ollen ympyrä on sulkeutumassa – albumi oli hallitseva julkaisumuoto 50 vuotta, ja pop on nyt palaamassa aikaan ennen Rubber Soulia ja Pet Soundsia.

Muutoksella on spekuloitu jo kymmenen vuotta. The Cult -yhtyeen Ian Astbury sanoi vuonna 2009 albumin olleen kuollut jo vuosia. Vuonna 2007 New York Timesin toimittaja Ann Powers väitti albumin kuolleen jo vuosituhannen alussa. Tuolloin suurimpana syntipukkina pidettiin iTunesia.

Vuonna 2007 New York Timesin toimittaja Ann Powers väitti albumin kuolleen jo vuosituhannen alussa. Tuolloin suurimpana syntipukkina pidettiin iTunesia.

Tavallaan muutos alkoi jo vuonna 1985, kun Dire Straits julkaisi Brothers in Armsin, josta tuli ensimmäinen maailmanlaajuisesti breikannut digitaalinen cd. Kappaleita pystyi skippaamaan helposti, eikä albumia tarvinnut enää kuunnella alusta vinyylin tavoin.

Vuonna 1993 mp3 kiihdytti satunnaiskuuntelua kertaheitolla. Ajatus musiikista usean kappaleen kokonaisuutena ei ollut enää itsestäänselvää.

Streamauspalveluiden voitto fyysisistä äänitteistä on todistettu jo aikoja sitten. Fyysisten myynti laskee vuosi vuodelta. Esimerkiksi Rähinä Recordsilla fyysinen levy on ollut marginaalissa viisi vuotta. Fullsteam Recordsilla on tehty lyhyempiä ep-diilejä jo kuusi vuotta.

Syyt singlen paluuseen ovat musiikkialan ammattilaisten silmissä selvät. Raha ei tule enää fyysisistä äänitteistä, vaan yksittäisistä kuunteluista. Kuluttajat haluavat kuunnella albumilta vain ne muutamat singlehitit, ja kokonaisen albumin työstöön on käytettävä runsaasti aikaa, rahaa ja energiaa. Tämä ei ole enää taloudellisesti kannattavaa.

“Harva odottaa näiltä listabändeiltä albumia, vaan tsekkaa mieluummin uusimman musavideon Youtubesta, listahitin Spotifysta, Snapchat-pätkät ja suorat Periscope-lähetykset”, kertoo Fullsteamin promoottori Feniks Willamo.

Mikko von Hertzen.
Mikko von Hertzen.

Mikko von Hertzen kuvaili tilannetta Facebookissa näin:

“Kukapa nyt haluaisi olla poissa ihmisten ihailevien katseiden ääreltä, nököttää studiossa – työ, josta kukaan ei maksa ennen, sen aikana tai jälkeen – monta kuukautta putkeen äheltämässä sadoissa tunneissa määriteltävän raitamäärän kanssa. Varsinkin, kun suurin osa materiaalista päätyy johonkin striimipalveluun, josta tuskin kukaan sitä kuuntelee. Striimipalveluissa kun kuunnellaan vain hittejä valmiilta soittolistoilta. Lopuilla ei niin väliä.”

Singlemallin valinneet artistit pitävät muutosta rahan lisäksi myös taideratkaisuna. Anssi Kela sanoi saavansa tilanteesta vapautta.

”Tuntuu vapauttavalta, kun ei tarvitse hirttää itseään albumisykleihin ja monivuotisiin suunnitelmiin.”
– Anssi Kela

“Single on albumiformaattia ketterämpi keino kokeilla uusia asioita. Hutilaukaus yksittäisellä biisillä ei ole niin katastrofaalinen urantappaja kuin vuosia työstetyn albumin floppaaminen”, Kela kertoi Facebook-kirjoituksessaan.

“Uutta kuunneltavaa voi tarjota muutaman kuukauden välein sen sijaan, että laittaisi kuulijansa odottamaan kolme vuotta seuraavaa levyä. Tuntuu vapauttavalta, kun ei tarvitse hirttää itseään albumisykleihin ja monivuotisiin suunnitelmiin.”

Myös Rähinä Recordsin toimitusjohtaja Essi Kivitie uskoo musiikin vain monipuolistuvan. Streamauksen avulla voi löytää rajattomasti uutta musiikkia. Tämä on nostanut esiin myös tuntemattomia kykyjä.

“Artistit voivat kokeilla rohkeasti erilaisia tuotantoja, kun ei tarvitse keskittyä yhteen lineaariseen kokonaisuuteen. Musiikkia voi esitellä suurelle yleisölle jo varhaisemmassa vaiheessa”, Kivitie kertoo.

Roope Salminen.
Roope Salminen.

Muusikko-näyttelijä Roope Salminen uskoo, että singlemalli tekee artistien katalogeista keskimäärin paljon laadukkaampia.

“Enää ei tarvitse väkisin vääntää 40 minuuttia matskua täyteen kerran vuodessa, vaan voi dropata hyvän sinkun, kun aika on oikea. Kuluttajat tietävät, että tässä on nyt joku pointti, jos päättääkin julkaista albumin”, hän sanoo.

”Enää ei tarvitse väkisin vääntää 40 minuuttia matskua täyteen kerran vuodessa, vaan voi dropata hyvän sinkun, kun aika on oikea.”
– Roope Salminen

Singlevetoisille artisteille tämä on selvästi fiksua. Albumin tekemistä ei koeta järkeväksi juuri muusta kuin tunnesyystä.

Se syy on kuitenkin erittäin tärkeä.

Albumiformaatti on ollut vakiintunut musiikin taiteellinen mitta 1960-luvulta lähtien. Anssi Kela kuvaili albumin olevan artistin olympialaiset – paikka, missä ammattitaito punnitaan.

“Ne antavat artistille parhaan mahdollisuuden kehittää itseään”, Kela sanoi.

“Albumi sopii myös niille, joilla on vankka fanipohja, jota aidosti kiinnostaa levyträkit”, Roope Salminen ynnää.

Albumiformaatin sanotaan olevan suoraa jatkumoa länsimaisista klassisista mestariteoksista. Se on luonut musiikkiin ulottuvuuksia, jotka singlemallissa jäävät pois.

Moni musiikin suurkuluttajista sanoo löytävänsä albumien lempikappaleet juuri muista kuin singleistä. Täytebiisejä tai ei, niihin ei ole luotu samoja odotuksia kuin singlejulkaisuihin. Albumi voi olla huippumenestys, vaikka joukossa olisi “singleksi kelpaamattomia” kappaleita.

Hittiartistin albumin voi kasata hittisingleistä, kuin automaattisesti best of -kokoelmaksi. Näin albumeista voi vähentyä myös paljon harrastetut “välibiisit”: äänimaisemat, puheosuudet ja muut taidekikat. Ääripäässä, miten The Dark Side of the Moonin On the Run -kappaleen voisi julkaista singlenä?

Entä vähentyvätkö hitaasti aukeavat biisit? Singlejä on aina pyritty suoristamaan ja yksinkertaistamaan.

“Kun jokaisesta biisistä on isot paineet tehdä hitti, vaikuttaa se varmasti musiikkiin sisällöllisesti ja taiteellisesti”, Fullsteamin Feniks Willamo sanoo.

”Kun jokaisesta biisistä on isot paineet tehdä hitti, vaikuttaa se varmasti musiikkiin sisällöllisesti ja taiteellisesti.”
– Feniks Willamo, Fullsteam

Quick fix. Pikapano. Ei enää ‘sleepereitä’, ‘growereita’ tai legendaarisia päätöskappaleita, niin kuin ennen. Jotta vanha pysyisi kelkassa, tällaiseen ajatteluunko sitä on ryhdyttävä?” Von Hertzen kysyy.

Kumpi nyt on vapaampi ja kokeellisempi tapa luoda musiikkia, yksittäinen single vai albumi muine sisältöineen, lienee täysin artistista kiinni.

Osin singlemallin vierastus voi johtua myös tottumuksesta. Albumin kesto, noin 40–60 minuuttia, koetaan optimaalisena musiikkiteokselle. Keston on kuitenkin määritellyt teknologia.

Vinyyleille mahtui noin 40 minuuttia kerralla, cd:lle puolisen tuntia enemmän. Albumi oli pitkään pakotettu tähän kestoon.

Levy-yhtiöt ovat kartalla singlen paluusta. Muutos vaikuttaa myös promootioon ja sopimuksiin, sillä hype on lyhyempää mutta kovempaa. Kaikki paukut satsataan yhteen kappaleeseen kerralla.

“Jos idea on breikata artisti samantien, menestyspaine singlellä on kova. Artistin pitää vakuuttaa heti. Toisaalta harvoin poptähdet ovat koskaan pärjänneet ilman hittisinglejä”, Fullsteamin A&R Niko Kangas kertoo.

JVG.
JVG.

Von Hertzen pelotteli nousevalla trendillä, singlejulkaisudiileillä.

“Joku levy-yhtiömoguli taisi sanoa, että he eivät enää tee uusien artistien kanssa levytyssopimuksia, vaan ainoastaan ‘sinkkudiilejä’. Pidetään kulut kurissa, kokeillaan yhdellä kahdella biisillä kepillä jäätä. Jos nuoriso ei lähde striimaamaan, niin saa kenkää ja seuraavaa kehiin. Tällaisessa mallissa ei hirveästi luoteta nuoren artistin kykyyn kehittyä ja kasvaa. On oltava valmista nyt ja heti. Bisnestä pitää luoda samantien, muuten se on soronoo.”

Essi Kivitie ei tätä allekirjoita. Rähinä Recordsilla tarjotaan artistisopimuksia, joissa katsotaan kokonaiskuvaa erikseen kunkin artistin kohdalla. Kokonaisuus ratkaisee, miten ja mitä tuotannosta missäkin vaiheessa julkaistaan.

Myös Feniks Willamo peruuttelee diilien suurta muutosta.

“Voi pitää paikkaansa joiltakin osin, mutta kyllä isot levy-yhtiöt haluavat uusille artisteille stabiilin uran. Jos uudesta lupauksesta voi rakentaa seuraavan Sannin, sillä voi monta vuotta tehdä järkevää tulosta firmalle”, hän sanoo.

”Musiikkiin ei saa vaikuttaa se, miten, missä ja milloin sitä julkaistaan. Luomisen pitää olla vapaata ja irrallista bisneksestä.”
– Essi Kivitie, Rähinä

Fullsteam Recordsilla tehtävät ep-diilit kattavat yleensä 3–4 kappaletta. Jos homma on mielekästä, tehdään albumi. Singlediilejä heillä ei ole.

“Kukaan itseään kunnioittava levymoguli ei voi suhtautua artisteihin siten, että he olisivat samantien valmiina”, Niko Kangas lisää.

Essi Kivitie muistuttaa, että formaatista huolimatta tärkeintä on edelleen julkaista hyvää musiikkia. Tällöin artistin oma valinta hyödyttää kaikkia.

“Joitain artisteja albumikokonaisuuksien teko motivoi. Hyvää musiikkia syntyy, kun taiteilijalla on vapaus sitä luoda. Musiikkiin ei saa vaikuttaa se, miten, missä ja milloin sitä julkaistaan. Luomisen pitää olla vapaata ja irrallista bisneksestä”, Kivitie ynnää.

Albumiformaatti on vielä turvassa. Singleilmiö pysyy vahvasti listahittimusiikin puolella, ja perinteisemmissä levy-yhtiöissä pitkäsoittoon uskotaan edelleen. Esimerkiksi soulia ja jazzia julkaiseva Texicalli Records aikoo pitää albumin keskiössä jatkossakin.

“Vaikka albumia ei kannata tehdä kuin tunnesyistä, rakastamme musiikkia ja tunneside on vahva”, Texicalli Recordsin toimitusjohtaja Martti Heikkinen kertoo.

Elias Gould.
Elias Gould.

Jotkut genret vaativat albumia enemmän kuin toiset.

“Tuntuu, että rockissa on ehdottomasti tehtävä edelleen albumi, mutta EDM-artisteille riittää muutamat kovat bängerit vuodessa. Aina on ollut se muusikoiden ja tuottajien joukko, jotka koittavat tehdä vain sinkku- ja radiobiisejä”, muusikko Elias Gould sanoo.

“Esimerkiksi Circlen albumilta tuskin kannattaisi yhtä biisiä ykkössinkuksi irroittaa, koska se tuskin Ylex:n Rotaatiossa soisi – eikä varmasti ole tarkoituskaan”, Feniks Willamo lisää.

”Ei kevyttä popmusiikkia koskaan ole tarvittu albumikokonaisuutena. Ne, jotka eivät ota musiikkia kovin vakavasti, tarvitsevat sinkkuhittejä.”
– Martti Heikkinen, Texicalli Records

“Meille oli selvää, että teemme albumin. Kukaan Spinefarm Recordsilla ei ole ehdotellut sinkkudiilejä”, thrash metal -yhtye Rangerin kitaristi Ville Valtonen kertoo.

“Ei kevyttä popmusiikkia koskaan ole tarvittu albumikokonaisuutena. Ne, jotka eivät ota musiikkia kovin vakavasti, tarvitsevat sinkkuhittejä”, Martti Heikkinen tylyttää.

Albumi on vakiintunut koko musiikkituotantoon. Bändin elinkaarta katsotaan albumien avulla, niitä pidetään uran checkpointteina ja arvostetuimpia musiikkipalkintoja jaetaan edelleen albumeille.

“Albumiformaatti on vielä toistaiseksi THE julkaisumuoto, jonka ympärille kaikki muu kasataan: kiertueet, promot, videot, visuaalinen ilme, koko brändi”, von Hertzen muistuttaa.

Mutta kuinka kauan?

Albumin pahin vihollinen on soittolista. Musiikkia kuunnellaan yksittäisten, valikoitujen biisien jatkumona. Spotifyssa on noin 1,5 miljoonaa albumia, mutta yli kaksi miljardia soittolistaa. Spotifyn Today’s Top Hits -listaa kuunneltiin viime vuonna 70 miljoonaa tuntia.

Ranger.
Ranger.

“Digitaaliset palvelut muokkaavat kulutuskäyttäytymistä. Kun kuluttaja luo omia tai käyttää valmiiksi kuratoituja soittolistoja, suurin merkitys on yksittäisillä biiseillä”, Essi Kivitie kertoo.

Listoja käytetään yli genrerajojen. Spotify näyttää artistin profiilissa ensimmäisenä viisi tai kymmenen sen hetken kuunnelluinta kappaletta.

Useimmilla artisteilla – otanta 80 bändiä – listan pari ensimmäistä biisiä ovat selvästi muita suositumpia, jopa miljoonien kuuntelujen eroilla, genreen katsomatta. Tästä esimerkkeinä Led Zeppelin, Rush, Tom Waits, Tuomari Nurmio, John Coltraine, Trio Töykeät, Lang Lang, Kendrick Lamar, Turmion Kätilöt, Jukka Perko, Plutonium 74 ja Petos. Ainoastaan heavy saa Spotifyssa tasaisemmin kuuntelijoita koko albumille.

Tällöin kärjessä olevat biisit poimitaan soittolistoille, ja muita kappaleita kuuntelevat ne, jotka erikseen etsivät sen bändin musiikkia.

Spotifylla on 75 miljoonaa aktiivista käyttäjää, jotka kuuntelivat viime vuonna yli 20 miljardia tuntia musiikkia, mutta yli neljää miljoonaa kappaletta ei ole kuunneltu kertaakaan. Viime joulukuussa tehty tutkimus osoitti, että alle 10 prosenttia Spotifyn ilmaiskäyttäjistä kuunteli kuun aikana yhtään albumia alusta loppuun.

Jokaisen artistin ja bändin on genrestä huolimatta syötävä. Feniks Willamo sanoo streamauksen vähentävän monien bändien tulonlähteitä.

“Aiemmin keskikastin suomirock-bändi pystyi myymään tuhansia levyjä ja saamaan ainakin omat takaisin. Nyt biisien pitää soida radiossa ja suoratoistopalveluissa. Niistä saatavat palkkiot ovat maltillisia, ja jos musiikki ei ole kuulijaystävällistä, voi tämä olla vaikeaa”, hän sanoo.

“Keikoilla voi myydä punkkihengessä kasettia ja seiskatuumaista, mutta sillä tuskin kukaan rikastuu. Raha ei tosin ole monenkaan yhtyeen tavoite.”

Tuomari Nurmio.
Tuomari Nurmio.

Tuomari Nurmion mukaan muutos voi johtaa musiikin variaation kavenemiseen.

“Jos suoratoistopalveluista ei ala tulla enempää fyrkkaa tekijöille, niin jäljelle jäävät vain brändätyt artistit, joiden ympärille rakennetaan kaikenlaista showmeininkiä. Toiseen reunaan jäävät harrastelijamuusikot. Välistä tippuu pois se joukko, mitä minä edustan. Ikään kuin omaehtoisten musiikin tekijöiden ryhmä, joka pärjää taloudellisesti pelkällä musalla. Tosin tämä ei enää vaikuta meikäläiseen”, Nurmio kertoo.

Texicallin Martti Heikkinen kertoo albumien olevan poikkeuksetta tappiolllisia, jos niiden eteen ei tee ankarasti töitä.

“Nykyään minäkin seison viikoittain eri yhtyeiden keikoilla myymässä levyjä”, hän kertoo.

”Jos suoratoistopalveluista ei ala tulla enempää fyrkkaa tekijöille, niin jäljelle jäävät vain brändätyt artistit, joiden ympärille rakennetaan kaikenlaista showmeininkiä.”
– Tuomari Nurmio

Kuinka paljon levy-yhtiöiltä, eli yleensä voittoa tavoittelevilta yrityksiltä voi vaatia tappion tekemistä tunnesyihin vedoten?

Bisnesmies ja miljonääri Mark Cuban kirjoitti vuonna 2008 blogissaan:

“Singlejä voi julkaista jatkuvasti. Faneille voi tarjota vaikka uuden biisin joka viikko kahden kuukauden ajan. Tämä maksaa vain joitain senttejä entisen yli kympin albumin sijaan. Jos kuulisin, että lempibändini julkaisee biisin viikossa, seuraisin heistä uutisia ja juttuja kiinnostuneena koko ajan. Musiikin jatkuva sarjatuotannollistaminen mahdollistaa markkinoiden pääsyn musiikkimyyntiin ja brändäykseen. Syntyy digitaalinen markkinakausi, joka ei pääty koskaan.”

Musiikki ostetaan kuin vesi, maksetaan palvelusta (tai kärsitään mainoksista ja karsituista ominaisuuksista), joka kerralla tarjoaa kaiken musiikin.

“Musasta on tullut tavaraa, jonka koetaan kuuluvan olevan ilmaista – kuin jonkinlaista taustamatskua, josta ei tarvitse maksaa. Musan arvostus on tavallaan laskenut”, Tuomari Nurmio analysoi.

Vaikka listamusiikki luopuu albumimallista ensimmäisenä, on vähittäistavarakauppojen huveneviin levyosastoihin jäämässä vain juuri listamusiikki. Muita myyvät enää levy- ja erikoiskaupat, kivijalkana tai netissä.

“Hyllytila on vähentynyt, mutta tunnetut artistit myyvät edelleen hyvin. Näitä ovat esimerkiksi Robin, Cheek, Antti Tuisku ja Jenni Vartiainen. Lisäksi vanhempi sukupolvi ostaa edelleen esimerkiksi Jari Sillanpään ja Juha Tapion musiikkia”, kertoo Keskon tiedottaja Otto Heinonen.

Jos vanhemmat levyostajat ovat nyt 40–70-vuotiaita, tuleva streamaussukupolvi edustaa kaikkia musiikin kuluttajia noin neljänkymmenen vuoden sisällä.

Singlemalli tuntuu hitaasti etenevän rahallisesti fiksuimmaksi vaihtoehdoksi kaikilla osa-alueilla. Biisit on järkevää vähintäänkin räätälöidä nettiin sopivaksi. Tällöin albumiformaatti voi siirtyä pienen piirin harrasteeksi.

“Kun isot levy-yhtiöt lopettavat kokonaan levyjen tuottamisen ja viimeinenkin levykauppa on sulkenut ovensa, albumi siirtyy marginaaliin”, Texicallin Martti Heikkinen sanoo.

Vaikka näin kävisi, on albumi juurtanut itsensä musiikkiin ja kulttuuriin niin, ettei se todennäköisesti koskaan kuole sukupuuttoon.

“Meille indieyhtiöille isojen lafkojen siirtyminen singleen antaa valtavasti mahdollisuuksia”, Martti Heikkinen lisää.

”Meille indieyhtiöille isojen lafkojen siirtyminen singleen antaa valtavasti mahdollisuuksia.”
– Martti Heikkinen, Texicalli Records

“Paine erottautua massasta kasvaa myös musiikintekijöiden määrän lisääntyessä. Tulemme varmasti kuulemaan loistavia kappaleita ja näkemään yhä enemmän viriilejä alakulttuureja, joista sikiää aivan uudenlaista musiikkia”, Fullsteamin Niko Kangas kertoo.

“Muutosta on aina ollut ja aina tulee olemaan. On liikuttava itse mukana ja vastattava muutoksilla kuuntelijoiden tarpeisiin eri vaiheissa ja eri tavoin. Ei voida jäädä miettimään, mitä ennen tehtiin, jos se ei vastaa kuluttajan vaatimuksiin”, Rähinän Essi Kivitie muistuttaa.

Teksti: Otso Karhu

Juttuun on haastateltu seuraavia: Feniks Willamo (Fullsteam Records), Niko Kangas (Fullsteam Records), Essi Kivitie (Rähinä Records), Martti Heikkinen (Texicalli Records), Ville Valtonen (Ranger), Roope Salminen (Roope Salminen ja Koirat), Elias Gould, Tuomari Nurmio, Otto Heinonen (Kesko).

Lisäksi lähteinä Anssi Kelan ja Mikko Von Hertzenin Facebook-kirjoitukset, Yle, The Guardian, Rolling Stone, NME, Digital Music News, Universal Music (tutkimus koko albumin kuuntelijoista), Warner Music, Spotify, Kuka mitä häh -Facebook-ryhmä, Muusikoiden.net ja Blogmaverick.com.

Spotify-otannassa oli mukana seuraavat bändit: Led Zeppelin, Godspeed you! Black Emperor, Rush, Tom Waits, Tuomari Nurmio, John Coltraine, Trio Töykeät, Dave Weckl, Jukka Perko, Plutonium 74, Petos, The Beatles, Cheek, Jätkäjätkät, Eros Ramazzotti, Neil Young, Yes, Circle, Absoluuttinen nollapiste, Van Der Graaf Generator, Jeijo & Nupi, Tuuttimörkö, Asa, Roope Salminen & Koirat, Mr. Bungle, Dillinger Escape Plan, Michel Camilo, Morbid Angel, Venom, Metallica, Lamb of God, Immortal, Oranssi Pazuzu, Dream Theater, Symphony X, Deathspell Omega, Lauri Tähkä, Vesa-Matti Loiri, Wigwam, Fela Kuti, Marcos Valle, Terveet kädet, Boban i Marko Markovic Orkestar, Dj Ibusal + Lobo, Paperi T, Wintersun, Burzum, Antonio Carlos Jobim, Kendrick Lamar, Jukka ja Jytämimmit, Verneri Pohjola, Jaakko Löytty, The Dave Brubeck Quartet, Tame Impala, Turmion Kätilöt, Radiohead, Mana Mana, Montserrat Caballe, Mirel Wagner, Tiesto, Netsky, Spongle, 1200 Micrograms, Joose Keskitalo, Viikate, Frank Zappa, Ranger, Vlatko Stefanovski, Avishai Cohen, Jethro Tull, Odd Future, Muddy Waters, Lightning Hopkins, Rajaton, Natalie Prass, The Smiths, Lang Lang, Sydän sydän, Luciano Pavarotti, Quintessence, The Blues Pills, Hardcore Superstar, Rival Sons.