Billy Nieminen 1968–2019 – Suomalaisen psychobillyn uranuurtaja ja monitoimimies

Billy Nieminen Garbagemenin keikalla. Kuva: Jukka Junttila

Muistokirjoitus: Mattijuhani ”Billy” Nieminen 1968–2019.

Billy Nieminen menehtyi kotonaan Tampereella 13. marraskuuta. Hän oli 51-vuotias, syntynyt Helsingissä 18.10.1968. Billy oli lahjakas muusikko, marginaalimusiikin todellinen tuntija ja monessa mukana ollut erikoismies. 

Billy oli musiikillisesti hyvin laaja-alainen, ja kutsumanimeksi muuttuneen lempinimensäkin Billy sai tämän takia jo ala-asteella Savonlinnassa. Punkkariporukoissa pyörinyt Billy tyrkytti kavereilleen rockabillyä ja kaverit nimesivät hänet Billymieheksi.

Tampereelle muutettuaan Billy löysi Tampereen ilmaisutaidon lukiosta samanhenkistä kaveriporukkaa. Trash-estetiikkaa, B-elokuvia ja sarjakuvia rakastava joukko innostui myös psychobillystä, joka tuolloin oli Suomessa täysin tuntematonta. Psychobillyssä yhdistyivät punk ja rockabilly, niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin. Pian Billy, Jusa Nieminen, Riki Viitanen ja Matti Kalkamo perustivat Garbagemenin, joka otti nimensä Crampsin kappaleesta Garbageman. Garbagemen teki ensimmäisen levynsä The Verminous Garbagemen vaateliike Dekadenzin samannimiselle levymerkille vuonna 1987. 

Reilun vuotta myöhemmin yhtye siirtyi Hiljaisille Levylle. Tämä tapahtui niin, että tuo erikoisen näköinen joukko pysäytti minut kaupungilla ja ilmoitti, että me teemme seuraavan levyn Hiljaisille Levyille. Eihän tuohon ollut mitään sanomista. Yhtyeen ulkoasu herätti todella huomiota, tukat sojottivat kokonaan ylöspäin tai sinne tänne, ja pukeutuminen oli punkille ominaisen shokeeraava. Kerran kotonani, kun ovikello oli soinut ja seitsemänvuotias tyttäreni oli käynyt avaamassa oven, kuului eteisestä heleä-ääninen huuto: ”Isä, täällä on ne sun kummallisen näköiset kaverit.” 

Billy oli erittäin innostunut levittämään tietoa kaikesta musiikista, josta oli innostunut. Minunkin psychobilly-tietämykseni olisi jäänyt lähes Crampsiin ja Meteorsiin, jos Billy ei olisi sauhunnut vaikkapa Demented Are Gosta tai Sting-Raysistä. Sting-Raysistä Billy oli siinä määrin innostunut, että perusti Banaanimiehet-yhtyeen, joka soitti Sting-Raysiä Suomeksi. 

Kahden seikatuumaisen (Godzillas’s Bazooka ja Blind Man) jälkeen ilmestyi Garbagemenin toinen albumi Nobody Move Nobody Get Hurt (1992). Yhtye oli nyt liukunut garage rockin suuntaan ja mukaan oli tullut psykedeliavaikutteita. Levy on kokeellinen, mutta samaan aikaan hyvin perinnetietoinen. 

Musiikin tekemisen lisäksi Billy oli erittäin innostunut kuvataiteista, ja Garbagemenin julisteet, flyerit, tiedotteet sekä levynkannet olivat etupäässä Billyn käsialaa. Levynkansiin ja insertteihin Billy saattoi käyttää jopa enemmän aikaa kuin studiotyöskentelyyn. Billyn visuaalisen kuvaston innoittajina toimivat kauhuelokuvajulisteet ja -sarjakuvat, pin up -kulttuuri sekä 50-luvun mainokset.

Visuaalinen kiinnostus vei Billyn tekemään graafista suunnittelua. Lisäksi Billy toimi muun muassa DJ:nä ja baarimestarina. Tällä saralla Tampereen City-lehti valitsi Billyn vuonna 1990 kaupungin parhaaksi baarimikoksi. Miehen yliaktiivisuus ja kiinnostuksen hajoaminen moneen suuntaan esti kuitenkin pitkäaikaisen vakituisen työuran löytämisen.

Garbagemenin jälkeen Billy perusti 1990-luvun lopussa Voimaryhmän. Taas oltiin pioneerityötä tekemässä, kun jamaikalaiseen ska-rytmiin yhdistettiin punkkia ja voimapoppia. Voimaryhmässä Billy jaksoi olla mukana vuoteen 2005. Voimaryhmä on jatkanut tämänkin jälkeen, ja sen laulajana on Veli-Pekka ”Vellu” Lehtonen, joka lauloi aikoinaan myös Garbagemenissä. 

Aktiivisen luoneensa, näkyvän habituksensa ja jopa ylisosiaalisen käytöksensä takia Billy oli tuttu laajasti niin musiikkipiireissä kuin muutenkin. Billyllä oli draamantajua ja -halua, ja miehen ympärillä tapahtui aina kaikenlaista niin hyvässä kuin joskus pahassakin. Henkilökohtaiset ongelmat saivat Billystä vuosi vuodelta enemmän otetta, mutta musiikki kiinnosti loppuun asti. Garbagemen aktivoitui aika ajoin, ja uutta bändiviritystä oli työn alla. Uusia biisejäkin syntyi, mutta ne jäivät pöytälaatikkoon. Kesken jäi myös Nobody Move Nobody Get Hurt -albumin vinyylijulkaisun täysin uudet kannet, joita Billy itselleen ominaiseen tyyli ehti työstää lähes vuoden.

Billyä jäivät kaipaamaan äiti, kaksi lasta, elämänkumppani sekä suuri joukko ystäviä. 

Jukka Junttila
Kirjoittaja on Hiljaisten Levyjen puuhamies, joka on läheltä seurannut Billyn tekemisiä vuosia.