Istumme Eetu Riikosen kanssa helsinkiläisessä Viiskulma-baarissa. Viime syksyn studiorupeamat sekä levyn loppurutistus joulun alla uuvuttivat lauluntekijän. Meidän kaupunki äänitettiin 20 päivän puristuksena.
– Laitoin puhelimen kiinni, kun levyn masterit saapuivat. Kuuntelin levyn uudelleen vasta uutta vuotta edeltävänä päivänä. Se oli aika hienoa.
Riikonen on todella tyytyväinen levyyn ja sen tuotantoon. Bändi sai uuden levyn kappaleet kuultavakseen noin kuukautta ennen studioon menoa.
– Aikaisemmin on otettu kerrallaan yksi tai kaksi studiopäivää, jonka aikana on äänitetty muutama biisi. Nyt oli 70-luvun tekemisen meininki, tyylillä Fleetwood Mac lukittautuu puoleksi vuodeksi studioon. Pidän levyn äänityksiä yhtenä elämäni parhaista hetkistä, Riikonen hehkuttaa.
– Äänityspäivinä työskentelin aina nukahtamiseen asti ja joinain päivinä sen ylikin. Se oli tiukkaa ajatustyötä kymmenen päivää kellon ympäri. Tuotin levyn itse paikan päällä studiossa olleiden ihmisten avustuksella.
Lauluosuuksien äänityksiin kului toiset kymmenen päivää, jonka aikana osa teksteistä sai lopullisen muotonsa.
Riikosen mukaan hänen esikoislevynsä Maailman viimeisessä huoneessa (2022) ei ole kokonaisuus samalla tavalla kuin Meidän kaupunki, vaikka bändi oli soittanut debyytin kappaleita jo kolme vuotta ennen äänityksiä.
Riikonen kertoo Meidän kaupungin olevan paljon henkilökohtaisempi levy kuin edellinen.
– Ensimmäisellä levylläni oli helppoa kätkeytyä kielikuvien taakse. Nyt halusin kirjoittaa suoremmin omasta ja läheisteni elämästä. Odotan reflektiota etenkin ihmisiltä, jotka tunnistavat itsensä levyltä. Kaikki levyllä seikkailevat ihmiset ovat minulle läheisiä.
Eräs suoremmin oikeaan maailmaan linkittyvistä kappaleista on Yksi poistuu kerrallaan. Se käsittelee elämän risteyskohtia ja luopumista. Kappale antaa ääntä ihmisille, jotka eivät ole enää itse kertomassa tarinaansa.
– Joskus on pakko päästää ihmisistä irti. Se voi tarkoittaa kuolemaa tai muuta reitiltä hairahtamista. Tästä tietystä porukasta, josta kappale kertoo, on aina yksi poistunut kerrallaan. Kappale on tribuutti heille. Luopumisessa on jotain yhtä luonnollista kuin sanoituksissa mainitut muuttojoutsenet, Riikonen kertoo kryptisesti.
Meidän kaupunki -levyn maisemat ja tarinat koostuvat useista kaupungeista, joita Riikonen ei halua suoraan paljastaa. Hän on kotoisin Järvenpäästä mutta asuu nykyisin Helsingissä.
Riikosella on kyky luoda visuaalisia maailmoja kappaleidensa ympärille. Hän kertoo sen olevan yksi tavoitteistaan muusikkona. Bruce Springsteenin lyriikallaan luomat tilannekuvaukset ovat vaikuttaneet Riikoseen suuresti.
– Taito juontuu esikuvistani, joiden kirjoitustyyliä olen opiskellut ahkerasti aikanaan. Koen, että tilanteiden rakentaminen on vaikeampaa suomen kielellä kuin vaikkapa englanniksi. Suomen kielessä on kuitenkin enemmän jalansijaa tekstitaituruudelle.
Suomalaisista esikuvistaan hän mainitsee J. Karjalaisen, Vesa-Matti Loirin ja Topi Sorsakosken.
– Samanlaisia klassikoita ei välttämättä ole tällä hetkellä näköpiirissä. Nykymusiikissa suomen kieltä korvataan finglishillä, joka sopii tiettyihin genreihin, mutta ei ruoki kotimaista lyriikkaa pidemmällä tähtäimellä.
Riikonen pitää bändiään parhaimmillaan livenä. Itsereflektiiviset kappaleet ovat kuitenkin aiheuttaneet keikkatilanteisiin haastetta kappaleista suoriutumisessa.
– Soitimme viime keväänä ensi kertaa livenä Jonain päivänä kohtaamme -biisin bändin kanssa. Olen aina pystynyt etenkin livenä luottamaan itseeni, mutta silloin menin lukkoon. Joskus täytyy uskaltaa avata vaikeita lukkoja, jotta lopulta pystyy vapauttamaan taiteen täyteen muotoonsa.
Riikonen on oppinut katsomaan elämäänsä laajemmasta perspektiivistä. Kasvu niin musiikillisesti kuin ihmisenäkin on yksi levyltä tulkittavista teemoista.
– Koen, että olen levyjeni välissä löytänyt hyvän reitin elämääni. Olen myös rauhoittunut paljon. Ensimmäisellä levylläni reflektoin nuoremman itseni sekavia tunteita. Meidän kaupunki taas on kuin pienelämäkerta.
Teksti: Artturi Siromaa
Haastattelu on julkaistu Soundissa 2/24.