Elämäni soundit: Bad Saunan Felix Lybeck arvostaa yhtä lailla Nirvanaa kuin Sigur Rósia – mutta ei Skrillexiä

Soundin 1/22 Elämäni soundit -palstalla levyhyllyään esittelee Bad Sauna- ja Kuuhullu -kokoonpanoista tuttu Felix Lybeck. Bad Sauna julkaisi Potslojo-kakkoslevynsä tammikuussa.
8.2.2022 11:42

Venäjästä muokattu slangisana potslojo tarkoittaa pitkällään lojumista, kanttuvei-olotilaa. Bad Saunan toisen älpeen nimenä se on merkitykseltään käänteinen, sillä pandemiarajoitukset ja lockdownit eivät ole saaneet Felix Lybeckiä ja hänen soittokumppaneitaan vaipumaan sohvan pohjalle. Tammikuun puolivälissä ilmestynyt Potslojo on jopa debyyttilevyä Olen rikas sillä minulla on teidät rankemmin tykittelevä kitaralevy, jonka tekeminen vertautui luonnonvoimien riepotukseen.

”Ensimmäinen levy ilmestyi loppuvuodesta 2020 korona-aikaan, mutta julkkarit jäivät pitämättä”, Felix tilittää. ”Vasta viime kesänä päästin muutamalle keikalle. Yleisön vastaanotto oli hurja, biisit osattiin ja albumi on jo loppuunmyyty. Nyt välissä on ollut Kuuhullu-hommaa eli olen äänitellyt ja julkaissut mies ja kitara -pohjalta kasetteja. Sen jälkeen tuli into päästää soittamaan sähkökitaraa ja myös muu bändi halusi päästä soittamaan särinää ja hurinaa.”

”Tein aika vauhdilla sellaisia biisinraakileita, joita alettiin kummempia miettimättä soittaa. Joku sanoi, että tää albumi repee vähän liitoksistaan ja kyllähän me soitetaankin niin täysiä – tosi täysiä sillain hyvällä tavalla. Bad Saunaa on liitetty punk-hommiin, mutta meillä se on vähän sellaista tee se itse -punkestetiikkaa, jossa ei haeta mitään genrekompromissejä tai kohdeyleisöjä. Toki runnotaan kovaa ja huudetaan.”

”Vaikka korona-ajassa on paljon ikävääkin, vapaassa ja itsenäisessä musiikiteossa on kyllä hyvä meininki. Nyt mennään päivä kerrallaan, ensi viikolla saan kolmannen piikin ja ehkäpä lepoa siihen päälle. Jos korona suo, maaliskuun alussa pidetään julkkarikeikka, vaikkapa molemmille levyille.”

Levy, joka tuo mieleen nuoruusvuoden Porvoossa
Modest Mouse: The Moon & Antarctica
”Vartuin Porvoossa ja eniten niinä aikoina vaikuttanut bändi on ehdottomasti Modest Mouse. Olisin voinut valita bändin alkuajan levyistä melkein minkä vaan mutta tätä on ehkä tullut kuunneltua eniten. Toisia kovia olivati Bob Hund, Hail Seizures, Rancid ja Pixies.”

Albumi, joka oli tärkein yhteinen suosikkini isäni Jocken kanssa
Sigur Rós: Takk…
”Isä soitti mulle tätä yks ilta ja todettiin yhdessä, jumanklavi miten kaunis ja täydellinen levy. Ostettiin toisillemme liput Sigur Rósiin Hartwall-areenalle 2013. Hienoja juttuja. Toinen tärkeä levy on Tracy Chapmanin Crossroads, koska isällä oli tapana herättää mut soittamalla sitä.”

Albumi, joka herätti kiinnostuksen musiikkiin
Nirvana: Nevermind
”Isoveli valisti, että jos haluan oppia soittamaan rumpuja, pitää kuunnella Nirvanaa. Itse halusin kuunnella Bomfunkia tai Eminemiä, mutta veli piti huolen, että opin Smells Like Teen Spiritin alkufillin. Oli muuten vaikea. Apulannan Kolme olis kans, koska niiden keikka oli eka, jonka näin, 5-vuotiaana.”

Albumi, joka oli voimakuuntelussa Bad Saunan aloittaessa
Teksti-TV 666: 1, 2, 3
”Tekstareiden ekasta ep:stä tajusin että hitto suomeksi voi tehdä tällaista. Suomirock ei ollut kiinnostanut pitkään aikaan. Olin kuunnellut Dinosaur Jr.:ia ja eritoten You’re Living All Over Me -levyä. Jukka Nousiaisen Huonoa seuraa tuli kans silloin ja näistä heräsi innostus rämistelyyn.”

Levy, joka on soinut nyt Potslojoa tehdessä
Sonic Youth: Sister
Potslojoa tehdessä ekan lockdownin aikaan leikin vaihtoehtoisilla kitaravirityksillä. Puolet levystä onkin eri vireestä kuin perusvire. Sonic Youthin nettisivuilta löytyi biiseissä käytetyt vireet, joten niitä testailin. Schitzophrenian vire ei ihan onnistunut vaan siitä tuli ihan oma vire!”

Levy, jossa kitaroinnin reilu rähinä teki vaikutuksen
Happy Diving: Big World
”Tällä levyllä on aika lailla täydellinen särösoundi omasta mielestäni. Samoja tyyppejä soittaa myös Weed-nimisessä bändissä, jonka Deserve-levy on ihan best.”

Erikoisin suosikkilevyni tyylini ja bändini tuntien
Burial: Burial
”Innostuin Burialista ja dubstep-hommista joskus 2008–2009. Tykkään nimenomaan minimaalisesta, melankolisesta ja meditatiivisesta konemusiikista. Myös James Blake ja Airheadin ekat on tosi hyviä, Deep Medi -lafkaa fiilistelin myös. Sitten tuli Skrillex ja pilasi kaiken kivan.”

Tuorein innostava albumi voimasoitossani
Lowertown: The Gaping Mouth
”Hyvinkin uusi tuttavuus itselleni. Mielestäni todella kiinnostava kokonaisuus ja todella inspiroiva! En ole vielä kerennyt kuunnella tältä bändiltä muuta, kun tää on ollut niin hyvä.”

Teksti: Asko Alanen
Artikkeli on julkaistu Soundissa 1/22.

Lisää luettavaa