On sydäntalvi 2021. Helsinki painii lumi-infernon kourissa, mutta Kalasataman laitamilla sijaitsevan Sonic Pump -studiokompleksin viihtyisässä tarkkaamossa ei onneksi tarvitse pelätä pakkasherran puremia.
Tunnelma lämpenee entisestään, kun Amorphiksen soolokitaristina maailmanmaineeseen jo 1990-luvulla noussut Esa Holopainen avaa kannettavan tietokoneensa ja alkaa esitellä valikoituja näytteitä Storm-kappaleen musiikkivideon kuvauksista. Reissukärpänen istahtaa saman tien olkapäälle, kun ruudulla vilahtelee eeppisiä kuvia auringon paahtamilla rantakallioilla fiilistelevästä raspikurkkuisesta laulajasta Håkan ”Nordman” Hemlinistä.
– Videossa nähdään myös soitto-osuuksia, mutta valitettavasti ne taltioitiin green screenin edessä Helsingissä. Minäkin olisin voinut lähteä kuvausreissulle Kanarialle, naurahtaa kitaristi.
Melodinen ja tarttuva Storm on ensimmäinen lohkaisu Esa Holopaisen pitkään odotetulta omalta albumilta. Se ilmestyy toukokuun lopulla ja teoksen koko nimi on Silver Lake By Esa Holopainen.
– En todellakaan halunnut julkaista levyä omalla ristimänimelläni. Se olisi tuntunut hölmöltä ja teennäiseltä, kitaristi naurahtaa.
– Levylle piti siis keksiä jonkinlainen otsikko ja jossakin vaiheessa mieleen tuli sanapari Silver Lake. Minähän olen aina ammentanut ideoita luonnosta ja tässäkin mielessä Silver Lake tuntui varsin osuvalta valinnalta.
Palataan Stormin äärelle.
– Debyyttisingle viimein ilmestyvältä ensimmäiseltä soololevyltä… Onhan se aikamoinen merkkipaalu, sanoo Holopainen.
– Diggaan Stormista erittäin paljon, mutta biisin kuunteleminen on minulle aika hankalaa, sillä se tuo hyvin vahvasti mieleeni pitkäaikaisen ystäväni Alexi Laihon. Hänen poismenonsa on minulle edelleen todella kova pala.
Miksi biisi tuo Laihon mieleen?
– Kun Storm alkoi viime vuoden loppupuolella valmistua, pistin aihion Alexille. Minulla oli sellainen fiilis, että Alexi saattaisi kovana Dire Straits -fanina innostua biisistä… Ja niinhän siinä kävi, että Alexilta tuli saman tien aikamoista hehkutusta, sanoo Holopainen.
– Samoihin aikoihin Alexi lähetti minulle Bodom After Midnightin juuri nauhoitetun Paint the Sky with Blood -biisin. Täytyy kyllä sanoa, että meinasin tipahtaa tuolilta, kun tyrkkäsin kappaleen soimaan. Se kuulosti – ja kuulostaa – aivan tolkuttoman kovalta!
Yllin kyllin aikaa
Otetaanpa tässä vaiheessa hieman takapakkia ja mennään alkuvuoteen 2017 – Silver Lake By Esa Holopainen -albumin alkulähteille. Soololevyn ensimmäiset purot nimittäin alkoivat virrata, kun Holopainen työskenteli Tuska-festivaalin parikymppisten kunniaksi julkaistun Tuska20 – The Anniversary Song -kappaleen kimpussa.
– Kun valmistelimme juhlabiisiä Sonic Pumpilla, studion isäntä ja Tuska-kappaleen tuottaja Nino Laurenne tuli minulle vielä aikaisempaakin tutummaksi. Jossakin projektin vaiheessa aloimme miettiä, että meidän pitäisi jonakin päivänä tehdä enemmänkin yhteistyötä, muistelee Holopainen.
– Ja kuinka sitten kävikään… Elettiin maaliskuun loppua 2020, kun Ninolta kilahti viesti: ”Miltä tilanne näyttää? Olisikohan nyt sinun soololevysi aika?”
Tässä vaiheessa kaikki Amorphiksen keikat olivat siirtyneet tai jopa peruuntuneet vakavaksi muuttuneen koronatilanteen takia, eikä Holopaisen tarvinnutkaan juuri pohtia vastauksen sävyä.
– Amorphis on ollut oman musiikillisen tekemiseni keskiössä viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan. Bändi on vienyt käytännössä kaiken ajan, enkä ole ehtinyt ajatellakaan oman levyn tekemistä. Viime vuoden keväällä tilanne kuitenkin kääntyi päälaelleen ja yhtäkkiä käsissä oli yllin kyllin aikaa, sanoo kitaristi.
– Ajoitus oli mainio senkin puolesta, että tietokoneeni uumenissa oli muutamia biisiraakileita, jotka eivät tuntuneet sopivan Amorphikselle. Lähetin aihiot Ninolle, ja hän nosti peukun ylös saman tien. Ei mennyt aikaakaan, kun käärimme hihat ja aloimme hahmotella kokonaisen albumin tekemistä. Samalla tuli selväksi, että Nino äänittää, miksaa ja tuottaa levyn.
Kun nyt palautat mieleesi projektin käynnistysvaiheen, miten tarkka mielikuva sinulla oli tulevasta levystä?
– Eihän minulla ollut ihan alussa mitään tietoa lopputuloksesta! En tiennyt edes sitä, että tuleeko biiseihin laulajia vai pidetäänkö musiikki täysin instrumentaalina, naurahtaa Holopainen.
– Toisaalta sävellystyylini on vuosien aikana muovautunut sellaiseksi, että jo varhaisista biisiaihioista löytyy melko selkeä säkeistö, kertosäe ja niin edelleen. Toisin sanoen solistien mukaan pyytäminen tuli ajankohtaiseksi varsin pian levyprojektin alkamisen jälkeen.
Loiri astuu kuvioon
Valmiin albumin laulajalista näyttää komealta. Jo mainitun Hemlinin lisäksi mukana ovat Amorphiksen Tomi Joutsen, Katatonian Jonas Renkse, Leprousin Einar Solberg, Soilworkin Björn ”Speed” Strid ja monissa kokoonpanoissa vaikuttanut Anneke Van Giersbergen.
– Palapeli oli lopulta aikamoinen, sillä jokaisen solistin kohdalla piti toimia omalla tavalla. Osa taltioinneista tehtiin Sonic Pumpilla, kun taas ulkomaalaiset muusikot nauhoittivat omat osuutensa tahoillaan. Esimerkiksi Solberg purkitti lauluraitansa Emperor-kippari Vegard ”Ihsahn” Tveitanin studiossa Notoddenissa, keroo Holopainen.
– Myös lähtökohdat olivat täysin tapauskohtaisia, sillä jotkut solistit halusivat kirjoittaa omat sanoituksensa ja säveltää laulumelodiat, kun taas toiset pyysivät tekstejä ja laululinjoja minulta.
Jonkun mielestä voi olla hämmentävää, että Amorphis-kollega Tomi Joutsen laulaa myös soololevylläsi.
– Homman pointti on siinä, että halusin soololevyni laulajiksi omia suosikkejani, ja Tomi lukeutuu itseoikeutetusti siihen joukkoon.
Miten muut solistit päätyivät mukaan?
– Amorphis on kiertänyt Soilworkin ja Leprousin kanssa, joten Einar ja Speed ovat vanhoja tuttuja – ja tietenkin suurenmoisia laulajia. Sama juttu Anneken suhteen: hän on vanha frendi ja karismaattinen taiteilija. Oli muutenkin hienoa saada mukaan yksi naissolisti, nyökkää Holopainen.
– Jonas Renkseä taas en tunne ihan niin hyvin, mutta olemme toki törmäilleet usein festareiden bäkkäreillä ja muualla. Olen aina digannut kovasti hänen laulusoundistaan. Kun sitten sävelsin The Sentiment -biisin, tajusin heti, että Jonaksen tulkinta kruunaisi tämän jutun. Onneksi hän lähti innolla mukaan niin The Sentimentiin kuin levyn päättävään Apprentice-numeroonkin.
– Apprenticestä ja knoppitiedosta puheen ollen: albumilla viimeiseksi soiva melodiapätkä toimii myös levyn intron kantavana teemana!
Albumin äänitaiteilijoiden joukosta löytyy myös melkoinen jokerikortti. Hänen nimensä on Vesa-Matti Loiri.
– Loiri on äänessä Alkusointu-nimisessä kappaleessa. Biisi oli pitkään puhdas instrumentaali, mutta jossakin vaiheessa Nino heitti ilmoille ajatuksen Veskun kysymisestä mukaan. Aloin saman tien etsiä sopivaa tekstiä ja pian silmiin osui Eino Leinon kirjoittama runo, joka kertoo maailman synnystä ammoisina aikoina. Loiri kuunteli Alkusoinnun demon ja lupautui mukaan. Se oli yksi niistä aivan erityisistä hetkistä, jolloin Silver Lake -levyn tekeminen tuntui hemmetin hyvältä idealta.
Millaisissa aihepiireissä albumin sanoitukset ylipäänsä liikkuvat?
– Tekstit ovat hyvin vaihtelevia. Esimerkiksi Storm kertoo omien juurien löytämisestä ja niiden arvostamisesta, kun taas toisaalla puhutaan vaikkapa mielenterveyden järkkymisestä tai myyttisistä luontoteemoista.
Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 5/21.
