Haastattelu: Freeman, Kaseva ja Blue Öyster Cult – salaperäisen Kryptan musiikki kumartaa moneen suuntaan

Occult rock -yhtye Kryptan soundista voi löytää yhtymäkohtia yhtä lailla Blue Öyster Cultiin kuin vanhaan kotimaiseen poprockiin. Kaiken yllä leijuu pahaenteisen mystinen, kolkko tunnelma. Timo Isoaho haastatteli yhtyeen puuhamiestä Henri Segeriä Soundiin 10/23.
24.11.2023 07:00

Herättääkö seuraava kuvaus mielenkiintosi: ”Okkulttisesta särörockista ja suomalaisesta melankoliasta vaikuttunut uusi yhtye, jonka haikea sanallinen ilmaus kumpuaa mielen mystiikasta, kauhusta ja romantiikasta”. Jos herättää, niin tutustupa seuraavaksi Krypta-yhtyeen Outo laakso -debyyttiin.

– Ajatus bändistä syntyi jo reilut kymmenen vuotta sitten, mutta silloin Krypta oli vielä ennemminkin häilyvä konseptin poikanen kuin aktiivisesti toimiva instanssi, aloittaa laulaja-kitaristi Henri Seger.

– Kryptan ensimmäinen varsinainen biisi oli Vala, ja siihen tuli osin tiedostamattakin tiivistettyä yhtyeen syvin olemus teemoineen, koukkuineen ja soundeineen. Samalla Vala asetti suuntaviivat koko Outo laakso -levylle.

Svart Recordsin tiedote kertoo Kryptan kuulostavan siltä kuin ”Freeman ja Blue Öyster Cult jammailisivat yhdessä”.

– ”Hiukan karheampaa Kasevaa” on luultavasti paras tähän asti kuulemani Krypta-kuvailu, mutta allekirjoitan myös tämän Svartin määritelmän, sanoo Seger.

– Freemania voi nimittäin halutessaan löytää laulusoundista, melodioista sekä herkkyydestä, ja BÖCiä puolestaan riffeistä, groovesta ja teksteistä.

Avaapa seuraavaksi hieman Kryptan tekstejä, joiden äärellä voi törmätä esimerkiksi esoteeriseen kuvastoon.

– Olen ollut pienestä asti murehtija. Ei ole niin pientä asiaa, etteikö sitä voisi surkutella. Purkamalla näitä tuntoja ja ajatuksia sanoiksi mielikuvituspaikkoja, kuten oudon laakson. Elokuvat, podcastit, keskustelut ja muu musiikki toki tuovat myös stimulaatiota – tiedostamatonta ja tiedostettua, kertoo Seger.

– Monesti uuden lyriikan kipinä syntyy jostain tietystä tunteesta ennemminkin kuin mistään konkreettisesta ajatuksesta. Sitten kun ”tunne” yhdistyy näihin ulkoisiin vaikutteisiin, teksti löytää konkreettisen muodon. Toki levyltä löytyy myös yksi suoraan kirjallisuudesta vaikutteensa ottanut kappale eli Dorian Gray.

Millainen kokemus Outo laakso -levyn tekeminen kaikkiaan oli?

– Opettavainen. Kun levyn äänitykset alkoivat, Kryptassa ei ollut muita jäseniä. Sitten värväsin albumin rumpaliksi Jere Kolehmaisen ja rumpujen äänittäjäksi Antti Salon, mutta muut soittimet ja laulut äänitin itse. Aiempi kokemus studiotyöskentelystä toki auttoi ja intohimoni sovittaa kappaleet jo demovaiheessa jokaisen laulustemman tarkkuudella joudutti ja helpotti tekemistä. Vaikka toisinaan väsytti todella paljon, tuntui tärkeältä saada Kryptan debyytti maaliin. Nyt voi sanoa, että kipeää selkää ja puutuneita kämmeniä lukuun ottamatta kaikki meni suunnitellusti.

Kryptan ensimmäinen keikka tapahtui lokakuussa Tampereella Lost In Music -tapahtumassa.

– Aloitimme valmistautumisen jo kesällä ja tapahtuman lähestyessä tunteet vaihtelivat odotuksen ja jännityksen välillä. Tuntui vapauttavalta päästä vihdoin esittämään livenä kappaleita, joita olimme aiemmin fiilistelleet vain keskenämme. Ensimmäinen keikka on aina erityinen – kappaleet ovat ensimmäistä kertaa ”julkista riistaa” ja lavalta näkee ihmisten reaktiot. No, yleisö lauloi kappaleiden mukana ja se jos mikä oli itselleni osoitus siitä, että homma toimii.

Entä onko kakkoslevy jo työn alla?

– Kyllä on. Uutta materiaalia löytyy runsaasti. Ajatuksena on nauhoittaa biisit ensi vuoden aikana!

Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 10/23.

Lisää luettavaa