Helsinki–Shangri-La 10 vuotta – Paleface palaa albumin tunnelmiin ja pohtii namedroppauksen Suomen ennätystä

Palefacen Helsinki–Shangri-La-menestyslevystä julkaistiin juuri kymmenvuotisjuhlapainos. Artisti kirjoitti Soundiin kolumnin, jossa palataan levyn äärelle ja pohditaan, miltä nimiviittauksia vilisevä albumi vaikuttaa vuonna 2020.

Teksti: Karri Miettinen

Räppi on viestintää. Räppien sylkeminen on jonkinlaista loitsua, jossa kaikenlaiset käsitteet, slangisanat, tuotemerkit ja henkilöhahmot ovat käyttökelpoista materiaalia.

”Namedrop” on räpin peruskäsite. Räppärit namecheckkaavat tunnettujen ja vähemmän tunnettujen henkilöiden nimiä räpeissään taajaan. Tarkoitus on luoda mielikuvia, ja viittaus on räpeissä toimiva työkalu.

Laskimme kerran Lindgrenin Tommyn kanssa kaikki Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -yhtyeen Pidä valot päällä -albumin lyriikoissa mainitut henkilöt. Niitä oli yhteensä 19. Nimien joukossa olivat muun muassa Hjallis Harkimo, Hannibal Lecter, Ice Cube, Kaarina Hazard ja Jacques Costeau.

Biisin teksti on aina jonkinlainen ajankuva. Albumi on kuin aikakapseli, joka tallentaa oman aikakautensa ilmiöt ja tapahtumat vinyylin urille — tai nykyisin tavallisimmin nolliksi ja ykkösiksi.

Tämä pätee myös Helsinki-Shangri-La-albumiin. Levyn julkaisusta on tullut kuluneeksi 10 vuotta. Mitä levy on niellyt? Minkälainen henkilögalleria levyn lyriikoista paljastuu?

Albumin nimibiisi aivan oma lukunsa viittausten määrässä mitattuna. Pelkästään ensimmäisen kappaleen aikana on mainittu jo laupeuden työstään tunnettu edesmennyt Veikko Hursti, väärinkäytöksistä epäillyt huumepoliisit Kurtze, Puonti, Pynnönen ja Piippo, äärioikeistopopulistit Timo Soini, Tony Halme, Jussi Halla-aho ja Jörg Haider, kouluampuja Pekka-Eric Auvinen, urheilumetsästystä harrastava silloinen sisäministeri Anne Holmlund sekä ”Kauhajoen Matti” eli kouluampuja Matti Saari.

Huh. Biisin on tarkoituskin olla jonkinlainen sanomalehtikatsaus yhteiskunnan tilaan. Siinä on kisällilaulujen ja arkkiveisujen henki.

Ennen joukkoviestimiä uudet uutistapahtumat laulettiin ja arkkiveisuja kirjoitettiin Titanicin uppoamisesta tai vaikkapa puukkojunkkari Haapojan Matin veriteoista. Sama henki on myös räp-teksteissä.

Matkustin keväällä 2010 Länsi-Afrikkaan etsimään hiphopin juuria, ja eteläisen Sahelin griot-perinteessä runonlaulajilla on täsmälleen sama tehtävä: muistaa vanhat viisaudet ja laulaa uudet uutistapahtumat.

Oivalsin reissussa nimenomaan tämän: länsiafrikkalainen griot ja suomalainen pelimanni ovat sama asia. Myös Bob Dylan ja Chuck D toteuttavat tätä pyhää tehtävää.

Yhtäkkiä kaikki oli linjassa. Tämä oivallus on myös Helsinki–Shangri-La-levyn punainen lanka.

Levyn muissa kappaleissa mainitaan vielä Marimekon perustaja Armi Ratia, presidentti Tarja Halonen, silloinen pääministeri Matti Vanhanen, Björn Wahlroos, Irwin Goodman, Vanhasen tyttöystävä Susan Ruusunen, sarjayrittäjä Toivo Sukari vaimoineen, venezuelalainen vallankumousjohtaja Simón Bolivar, Mao, V.I. Lenin, yhdysvaltalainen kannabisaktivisti Jack Herer, John F. Kennedy, Public Enemy, Väinö Linna, Curtis Mayfield, intialainen filosofi Krishnamurti, UFO-tutkija Erich von Däniken, työväenlaulaja Reijo Frank, Reino Helismaa, marsalkka Mannerheim, Exogenic-levy-yhtiön vetäjä Jacob Ehrnrooth ja A&R Jouni ”Tami” Tamminen, burkinafasolainen soitinrakentaja Frederic Bado, Hugo Boss, Giorgio Armani, Nokia-pomo Jorma Ollila, runoilija Jarkko Laine, Asterixin sidekick Obelix (ja samalla Martti Ahtisaari) sekä popin kuningatar Madonna. Yhteensä 44 nimeä.

Se on melkoinen määrä — ainakin kontekstista irroitettuna. Haluaisin uskoa, että nimet palvelevat kutakin asiayhteyttä oikealla tavalla, eikä namedropeissa ole päälleliimauksen makua.

Lista on miesvaltainen. Sittemmin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että voisin useamminkin namecheckata naisia. Mulla on kaksi pientä tytärtä ja olisi tärkeää, että nämä tuntisivat suurmiesten lisäksi myös suurtekoja tehneitä naisia.

Tuoreimmalla Isi käskee -ep:llä mainitaan ainakin legendaarinen selvänäkijä Aino Kassinen ja politiikan tutkija Saara Särmä. Molemmat erittäin bad ass -hahmoja.

Rock-toimittaja Oskari Onninen muuten kritisoi levyarvostelussaan HSL-kappaleen lainia: ”Halme, Halla-aho, Jörg Haider, Ku Klux Klan” ja totesi, että oli ylimitoitettua verrata persuja Ku Klux Klaniin. Miksaajani Peve Hämäläinen oli Onnisen tavatessaan korjannut asian: ”ei se oo vertaus, se on nouseva skaala!”

Kiitos Peve! Täytyy mainita sut sitten seuraavalla pitkäsoitolla!