Hiljattain Soundin nettisivuilla uutisoitiin: ”Rockyhtye Clutch on julkaissut uuden singlen Red Alert (Boss Metal Zone)”. Uutisessa Clutchin laulaja Neil Fallon avaa tarinaa: ”Vuoden 2021 alussa kuulin, että jotkut levittivät Bossin Metal Zone -kitarapedaalin kytkentäkaaviota ”todisteena”, että koronarokotukset sisälsivät sähköisiä komponentteja, jotka olivat yhteydessä 5G-verkkoihin. Se oli luonnollisesti hölynpölyä, mutta kuulosti aivan joltain Philip K. Dickin tarinan premissiltä.”
Viime vuonna 30 vuotta täyttänyt Boss Metal Zone -säröpedaali on rockkulttuurisena artefaktina niin ikoninen, että siitä kerrotut tarinat saavat tällaisia ulottuvuuksia. Ja tarinoita Metal Zonesta ja Bossin laitteista riittää. Boss hallitsi efektilaitemarkkinoita 1980- ja 1990-luvuilla ja on jättänyt yli sadalla pedaalillaan jälkensä tuhansiin pop- ja rock-levyihin.
Japanilainen efektilaitevalmistaja Boss perustettiin vuonna 1973 osaksi Roland Corporationia. Bossin tunnetuimpien laitteiden – värikkäiden lattiapedaalien – tuotanto aloitettiin vuonna 1977. Boss oli julkaissut jo edellisenä vuonna CH-1 chorus-pedaalin, mikä oli teknisesti Roland JC-120 Jazz Chorus -vahvistimen chorus-efekti. Pedaali oli iso, ja se oli suunniteltu erityisesti kosketinsoittajille. Siitä tuli kuitenkin suosittu etenkin kitaristien keskuudessa.
Kaikki alkoi siis Roland JC-120 Jazz Chorus -vahvistimesta, joka oli suosittu etenkin brittiläisten new wave -yhtyeiden kitaristien parissa. Chorus-efektistä tuli uuden aallon ja modernismin ääni. Boss julkaisi viimein kitaristeille markkinoidun, kompaktin CE-2-chorus-pedaalin vuonna 1979. Siitä tuli välittömästi klassikko.
1980-luku oli myös digitaalisten kaikulaitteiden yleistymisen aikaa. Kaikua, niin tilakaikua (reverb) kuin viivekaikua (delay), käytettiin aikakauden levytyksissä runsaasti. Ja tietysti se oli Boss, joka toi markkinoille ensimmäisen digitaalisen, pedaalimuotoisen delayn (DD-2 Delay, 1983) sekä reverbin (RV-2 Reverb, 1987).
1980-luvulla metallimusiikki kehittyi kovaa vauhtia kunnes se jakautui useiksi alatyyleiksi. Uusi raskaan rockin tyyli muodostui monesti uudenlaisen särösoundin ympärille. Ensimmäiset Boss-säröt ovat vuoden 1977 Overdrive OD-1 ja seuraavana vuonna julkaistu Distortion DS-1. 1980-luvun alkupuolella Boss julkaisi uusia, ”paranneltuja” malleja kummastakin särötyypistä. Vuonna 1983 julkaistu HM-2 Heavy Metal jäi teknisine puutteineen kauas sille asetetuista myyntitavoitteista. Sitten Ruotsista alkoi kuulua. Siellä huomattiin, että pedaalin kaikki nupit on väännettävä täysille kunnollisen särön saavuttamiseksi. ”HM-2-bändeistä” tuli puhekielinen nimitys kaikille metallibändeille, jotka pyrkivät jäljittelemään tukholmalaisessa Sunlight-studiossa tehtyjen death metal -levyjen ”moottorisahamaisia” kitarasoundeja.
Vieläkin suositumpi oli vuonna 1991 julkaistu, tänä päivänä yli miljoonan kappaleen myynnin ylittänyt Boss MT-2 Metal Zone, jonka ala- ja ylätaajuuksia korostava, tiukka ja kihisevä särö sopi hyvin Metallican kappaleiden harjoitteluun.
Vanha Boss DS-1 ja uudempi DS-2 Turbo Distortion myivät kuin häkä, koska marttyyri-idoliksi noussut Kurt Cobain käytti niitä. Surkeammin kävi Bossin ”grunge-pedaaliksi” suunnitellulle Power Driverille, joka vedettiin pois myynnistä jo kahden vuoden jälkeen. 2000-luvun alussa julkaistut MD-2 Mega Distortion, ML-2 Metal-Core seuraavat orastavia nu-metal ja metal core-trendejä.
Metal Zonen vitsikäs maine johtunee siitä, että se oli 1990-luvulla monen aloittelevan muusikon ensimmäinen säröpedaali. Useinkaan aloittelijat eivät saaneet pedaalista sen potentiaalia irti vaan väänsivät säätimet miten sattuu. Vuosituhannen vaihteen aikoihin Bossin yleinen arvostus alkoi laskea, kun markkinoille tuli lukuisia pieniä pajoja erikoisine boutique-pedaaleineen.
Bossin laitteet olivat monille kitaristeille ja basisteille ensimmäinen kosketus äänenmuokkaamiseen. Nuorille soittajille CH-2 Chorus tai Metal Zone -pedaalit olivat sukupolvikokemuksia. Itse ostin junnuna panttilainaamon huutokaupasta Bossin CH-3 -choruksen luullen sitä säröpedaaliksi. Hämmennys vaihtui riemuksi, kun tajusin, että laitteella saa aikaan ”Nirvana-soundin”. Omalle sukupolvelleni chorus-soundi yhdistyi Nirvanan tuoreeseen Come As You Are -hittiin, joka teki chorus-efektistä jälleen ajankohtaisen.
Teksti: Sami Nissinen
Artikkeli on julkaistu Soundissa 5/22.
