”Joululauluja – oikeasti?” Spontaani reaktioni nähdessäni ensi kerran vuosia sitten levykaupassa Ramsey Lewis Trion albumin More Sounds Of Christmas. Hetken aikaa tonttulakkipäistä kolmikkoa levyn kannessa tuijoteltuani kiinnityin sanaan ”More”. Kyseessä oli siis jatko-osa. ”Onko korniudella mitään rajaa?”, ajattelin.
No, se oli nuori Matti se. Onneksi tajusin kuunnella levyä, sehän nimittäin svengaa! Hinta-laatusuhdekin on kohdillaan, sillä ilmeisen suurena painoksena jouluksi 1964 julkaistu levy löytyy helposti noin kahvikupillisen hinnalla. Kun trio hoitaa hommansa, jopa Jingle Bells voi kuulostaa hyvältä.
Olen yhä sitä mieltä, että joululevyt ovat enemmänkin jokavuotinen pakollinen paha kuin inspiroiva musiikin aarreaitta. Silti, kun niitä on tehty lukematon määrä, löytyy vähäiselläkin osumatarkkuudella joukosta helmiä. Useat näistä ovat jazzlevyjä, sillä genrellä on oletettavasti ollut jonkun verran kaupallista potentiaalia tietynlaisessa ”easy listening” skenessä.
Mieti nyt: mikä olisi 60-luvun puolivälissä helpompi joululahja kelle tahansa levysoittimen omistavalle sukulaiselle tai tuttavalle kuin Ramsey Lewisin joulusoundit? Helppoa triojazzia illallisen taustalle, ja musadiggarikin viihtyy. Tässä kai se juju onkin. Pitää etsiä joulujazzia, jossa on kuitenkin riittävästi syvyyttä, ettei pyhinä ala ahdistaa. Tapetin virkaa toimittava smooth jazz on sitten vielä asia erikseen.
Kumpikin Ramsey Lewisin joululevyistä löytyy toki pinon päältä. Vuonna 1961 julkaistu ensimmäinen osa nousi muuten aikoinaan Billboardin joululevylistan sijalle 8! Hieman samaa, svengaavaa pianotrio osastoa edustaa Vince Guaraldi Trio albumillaan A Charlie Brown Christmas, joka on ääniraita samannimiseen televisio-ohjelmaan.
Jaska Jokusen jazzjoulua on onneksi helppo viettää nykyäänkin, sillä albumista on tullut lukuisia uusintapainoksia, viimeisimpänä Craft Recordsin tänä vuonna julkaisema hopeakantinen vinyyliversio. Biisilista koostuu sekä O Tannenbaumin kaltaisista joka joulun pakollisista että pianisti Guaraldin kynäilemistä originaaleista. Levy tuntuu olevan universaalisti rakastettu, tosin itse olen vasta koeajovaiheessa sen osalta tänä jouluna.
Blue Noten 60-luvun lopun julkaisu ja vastikään uudelleenjulkaistu Duke Pearsonin Merry Ole Soul on hieman vähemmän tunnettu alan laatuteos. Brasilialaisperkussionisti Airto Moreiralla laajennettu Pearsonin pianotrio taklaa tyylillä samat Jingle Bellsit kuin muutkin, joten suuria yllätyksiä ei ole luvassa, mutta albumi on ehtaa tavaraa ja kestää soittoa vähintään tapaninpäivän yli. Kansi on hölmöhkö, mutta ainakin sen muistaa jos on kerran nähnyt. Blue Noteen alun perin assosioitu coolius on tipotiessään.
Kotimainenkin alan suosikki löytyy levyhyllystä. Esko Linnavallin Joulusoitto näki päivänvalon 1971 ja vie pisteet tyylikkäällä toteutuksellaan. Linnavallin johtamassa jazz-orkesterissa kuullaan muun muassa Christian Schwindtiä, Esa Pethmania ja Ossi Runnetta. Toimintaa kuorruttavat Erkki Inkisen jouset. Maria Munsterhjemlin tekemä kansi on upea! Perinteikäs joulubiisilista on täydentynyt Linnavallin omalla sävellyksellä Joulusoitto. Sovituksissa on juustoa ihan kunnon kourallinen, mutta överiksi homma ei mene ja tietynlainen funk-svengi toteutuu. Glögipöytään, punaviinillä terästettynä.
Heitetään vielä yksi laululevy instrukattauksen jatkoksi. Ella Fitzgerald jos kuka sopii hyvin joululevyn solistiksi. Hänen laulusuorituksensa levyllä Ella Wishes You A Swinging Christmas on tyylikäs ja luotettava. Kaikki tunnetut laulut kuullaan ja Russ Garcian orkesteri soi hienosti. Laululevy on toki vähän enemmän huomiota keräävä kuin mainitut instrujazzit, mutta varsinkin iäkkäämmät sukulaiset rakastavat kokemukseni mukaan Ellaa ja muutenkin laulujazzia, joten valinta lienee varmahko myös laajempiin kokoontumisiin. Levyn kansi on upea, mutta oikeastaan myös hieman karsea. Ella Fitzgerald teki muuten toisenkin joululevyn seitsemän vuotta myöhemmin. Vuonna 1967 julkaistu Ella Fitzgerald’s Christmas keskittyy uskonnollisiin joululauluihin.
Tuntuu, että tänä vuonna on uudelleenjulkaistu vinyylimarkkinoille poikkeuksellisen monta jouluista jazzlevyä. Se on mielestäni pelkästään positiivinen asia. Joululaulut kuuluvat sesonkiin, ja vaikka itse en ilmiötä fanitakaan, haluan toki tarjota läheisilleni mahdollisuuden nauttia niistä. Yleisesti ottaen on mukavaa, että nämä levyt ovat saatavilla. Joululaulujen kontekstissa ei ollenkaan harmita pistää jaskajokusta levylautaselle ja antaa Tannenbaumin pehmeän sutikompin viedä mennessään.
Svengaavaa joulua palstan lukijoille!
Teksti: Matti Nives
Artikkeli on julkaistu Soundissa 11/21.
