Aikana ennen digitaalisia ääniteformaatteja fyysisten ääniteformaattien paremmuutta ja suosiota määrittelivät keskeisimmin niiden äänenlaatu ja liikuteltavuus eli koko. Muutama vuosi ennen cd-levyn julkaisua yritti Sony yhdessä Panasonicin ja Teacin kanssa markkinoille analogisella Elcaset-formaatilla, joka julkaistiin vuonna 1976.
C-kasettia yli kaksi kertaa suuremman Elcasetin nimi tulee ilmeisesti sanasta L-cassette, large cassette, eli ”suuri kasetti”. Se kehitettiin, koska katsottiin laajalti, että kompakti c-kasetti ei todennäköisesti koskaan kykenisi samaan suoritustasoon kuin kelajärjestelmät, mutta kasetilla oli etuja käyttömukavuuden suhteen. Elcaset-järjestelmän oli tarkoitus yhdistää kelanauhureiden suorituskyky ja kompaktin kasetin käyttömukavuus.
Hifi-lehti totesi huhtikuussa 1979 Elcasetin todella vastaavan laadukkaiden avokelanauhureiden tasoa. Elcasetissa käytettävä nauha oli samanlevyistä kuin avokelanauhureissa käytetty (6 mm) ja nauhan nopeus oli kaksinkertainen (9,5 cm/s) verrattuna c-kasettiin. Nämä yhdessä tarjosivat suuremman taajuusvasteen ja dynaamisen alueen pienemmällä kohinalla kuin c-kasetti.
Panama-levyt on harvoja Suomessa toimivia, uusia Elcaset-julkaisuja tarjoavia yrityksiä. Perustaja Turkka Tiainen kertoo aloittaneena Elcasetien ja Minidiscien julkaisun, koska hänelle oli kertynyt tyhjiä levyjä ja kasetteja, joille ei arjessa ollut käyttöä.
Mutta liittyy formaatteihin fiilistelyäkin.
– Pidin kontrastista nähdä ja kuulla nykymusiikkia käyttäen vanhoja laitteita. Elcaset on oikeastaan paras analoginen, ja Minidisc digitaalinen, kuluttajille suunnattu fyysinen formaatti. Samalla voi yllättyä, miten äänenlaatu ei oikeastaan ole juuri sittemmin parantunut, Tiainen kertoo.
– Tietynlainen musiikki vetää etenkin Minidisc-puolella, mutta itse olen julkaissut juuri sitä mitä huvittaa. On tärkeää, että fyysinen julkaisu on uskollinen formaatille ja pieteetillä tehty, Tiainen painottaa.
Eri formaateista on tullut merchandisea suomalaiselle alakulttuurimusalle, jossa suositaan DIY-toimintaa ja jossa ansaintamahdollisuudet ovat ylipäätään kovin rajalliset. Eri formaateille on myös omat yleisönsä, mikä voi tuntua hassulta ajatukselta: ostaa musiikkia formaatin perusteella.
Elcaset oli julkaisunsa aikana teknisesti edelläkävijä, mutta epäonnistui lähes täydellisesti kaupallisilla markkinoilla. 1970-luvun lopulla c-kasettien suorituskyky parantui dramaattisesti uusien materiaalien, kuten kromidioksidin sekä Dolby B -teknologian myötä. Useimmille ihmisille c-kasettien laatu oli riittävä. Kalliin ja raskaan Elcaset-järjestelmän edut olivat rajalliset ellei oltu studiossa.
Elcaset alkoi nopeasti hiipua ja järjestelmä hylättiin kokonaan vuonna 1980. Tarina kertoo, että Sonyn tehdas järjesti avoimen tarjouskilpailun jälleenmyyjille maailmanlaajuisesti, ja Suomen edustaja teki parhaimman tarjouksen. Laitteet ja kasetit myytiin hetkessä naurettavan edulliseen hintaan kuluttajille. Suomessa oli ja on kai yhä asukaslukuun nähden vahva Elcaset-kanta.
Panama-levyille levyttävä Kytäjä julkaisi uuden Kolmos-albuminsa lp-, Elcaset-, Minidisc- ja stream-muodoissa. Yhtyeen Jarno Alho, joka tunnetaan myös Alho Audio Mastering -masterointistudiostaan, kertoo, että hänen isänsä oli yksi niistä, jotka hankkivat 1980-luvun vaihteessa Elcaset-nauhurin ja kokoelman kasetteja, jotka myöhemmin periytyivät hänelle. Elcasetiin ja myös Minidisciin liittyy nostalgiaa, mutta tietyissä tilanteissa ne ovat yhä käyttökelpoisia.
– Minidisc oli hyvä aikanaan. Se ei sävytä ääntä paljoakaan, kun käyttää oikeita asetuksia. Sitä on myös helppo editoida. Me tehtiin 1990-luvulla luuppeja Minidiscin repeat-toiminnolla. Sillä saa hyvin pyörimään 1–4 tahdin mittaisen luupin. Elcasetille taas olen masteroinut useampia albumeita. Olen ottanut nauhasoundia siitä. Ajanut siis Elcasetille ja sitten takaisin koneelle, Alho kertoo.
Elcasetin kaupallinen tarina osoittaa, että paras laatu ei aina riitä. Halpa hinta yhdistettynä riittävään laatuun (c-kasetti) voi voittaa kilpailun kuluttajista.
Lokakuussa 1982 markkinoille ilmestynyt cd-levy muutti uudestaan ääniteformaattien kilpailutilanteen. Minidiscin ikä jäi myöhemmin taasen lyhyeksi koska mobiilin muistin hinta halpeni nopeasti ja voitiin siirtyä edullisempiin ja käyttäjäystävällisempiin mp3-soittimiin, joihin sai talletettua monta albumia kerralla.
Teksti: Sami Nissinen
Artikkeli on julkaistu Soundissa 9/22.
