Musiikinharrastajat käyttävät vuosittain yhä enemmän rahaa soittimiin ja erilaisiin musiikkilaitteisiin, käy ilmi statista.comin tilastoista. Seuraan itse päivittäin käytettyjen kitaroiden ja musiikkilaitteiden kauppaa ja yhä useammin nettitoreilla törmää siihen, että ihmiset myyvät heräteostoksiaan. Soittajien kamat vaihtuvat uusiin tämän tästä, vaikka entisissä ei olisi mitään vikaa. Valmistajat tuottavat laitteista jatkuvasti uusia, ”parempia” versioita, jotka meidän on aivan pakko saada, ja verkkokaupassa impulssiostaminen on luvattoman helppoa.
Ostamisesta on tullut yhä selkeämmin identiteettikysymys, jota halutaan myös manifestoida muille. Yksi viime vuosien trendeistä on ollut Youtuben unboxing-videot, joissa jengi avaa tilaamiaan paketteja ja kertoo ensivaikutelmastaan. Kun näin ensimmäisen kerran unboxausvideon, pidin koko ajatusta idioottimaisena. Olen yhä samaa miltä, mutta toisinaan itsekin hakeudun sellaisten äärelle, kun harkitsen jonkin laitteen ostamista. Unboxaus on modernin kuluttajakokemuksen ydintä. Kaikki tietävät, kuinka ihanalta paketin avaaminen tuntuu, vaikka samalla ajatus ikuisesta joulusta hieman epäilyttää ja nolottaakin.
Unboxausta mielenkiintoisempia ja hyödyllisempiä ovat soittimien ja laitteiden arvosteluvideot, joihin itse olen suorastaan koukussa. Parhaimmat arvosteluvideot ovat pitkiä teoksia, joissa laitteiden ominaisuudet ja käyttö tavat käydään yksityiskohteisesti ja samalla viihdyttävästi läpi. Videoiden tekijät, vloggaajat, kilpailevat suosiosta, sillä suuret katsojamäärät tietävät lisää mainostajia ja sitä myöten lisää rahaa. Osa suosituista arvioijista solmii laitevalmistajien kanssa yhteistyösopimuksia, jolloin he saavat testattavat laitteet itselleen palkkana arvostelusta. Se vaikuttaa tietysti arvion uskottavuuteen. Tätä vastoin toiset korostavat sitä, että laitteet on omalla rahalla hankittuja ja arviot rehellisiä ja kriittisiä. Lähes kaikilla laitevalmistajilla on omat Youtube-kanavansa tuote-esittelyä varten. Niiden videot ovat teknisesti laadukkaita mutta eroavat jo lähtökohtaisesti kriittisistä kuluttaja-arvioista.
Vlogikulttuurissa omaperäisiä tekijöitä arvostetaan, sillä videon kautta pääsee samalla kurkistamaan (ja samastumaan) tekijän persoonallisuuteen. Youtuben musiikkilaiteyhteisö olisi huomattavasti köyhempi ilman Henning Paulyn ja The Guitargeekin kaltaisia koomikkoja, jotka ovat silti arvioissaan asiantuntevia.
Vaikka laitevideoissa on ennen muuta kyse tuotteesta, keräävät vloggaajat faneja myös soittamisellaan. Suomalaisista vloggaajista Elmo Karjalaisen pöhköt tilutusvideot ovat keränneet faneja ympäri maailmaa. Rautaisinta osaa mista edustaa yhdysvaltalainen Mike Hermans, jonka jazzahtavat improvisaatiot ja näkemykselliset sovitukset tunnetuista popkappaleista ovat saaneet useat katsojat anelemaan häneltä näistä levytettyjä versioita. Kaikki suosituimmat vloggaajat eivät kuitenkaan aina ole taitavimpia muusikoita. Toisinaan persoonallinen ja innostuva tyyli voi olla kompetenssia tärkeämpää. 60 Cycles Hum -vlogi on kerännyt lukuisia faneja intohimoisella surf-musiikin diggailullaan, vaikka kitara juuri ja juuri pysyy soittajan hyppysissä. Perhanan komeasti bluesia tulkitseva Johan Joos Laur on kerännyt jäljittelijöitä, jotka matkivat hänen fraseeraustaan, joskin heikommin tuloksin. Laitearvio on joillekin riittävän hyvä tekosyy postata oma naama näkyville, vaikka videon anti jäisi innottomaksi perusriffien rämpyttelyksi.
Parhaimmillaan vloggaaminen voi olla tulevaisuuden muusikkoutta. Jos et soita bändissä tai ole esiintyvä sooloartisti, voi videoiden tekeminen korvata näitä aktiviteetteja. Vuorovaikutusta tapahtuu yhä – joskin välitteisesti. Yleisö kyllä kertoo, puhutteleeko presentaatio vai ei. Voit samalla jopa tienata hieman rahaa.
Vloggaajat ja videoiden kommentoijat tarjoavat samalla valmistajille erittäin arvokasta tietoa siitä, kuinka kehittää tuotteita paremmiksi tai korjata niiden suunnittelun heikkoja kohtia. Kun tarpeeksi moni kuluttaja kokee saman asian soittimessa ongelmalliseksi, on valmistajan syytää ryhtyä hommiin asian ratkaisemisiksi. Ja ostorumba jatkuu.
Teksti: Sami Nissinen
Artikkeli on julkaistu Soundissa 2/22.
