Klassikkovideon synty: 22-Pistepirkko – Birdy

2.1.2013 10:23

22-Pistepirkon Birdy-kappaleeseen tehty video (1992) on kiehtovimpia ja parhaiten aikaa kestäneitä suomalaisia musiikkivideoita. Sen ohjasi videotaiteilija Mika Taanila, joka oli tutustunut 22-Pistepirkkoon jo 1980-luvun alussa Italiaan suuntautuneella yhteisellä keikkareissulla.

Mikan ja 22-Pistepirkon yhteistyö on tuottanut vuosien mittaan videot myös biiseihin Don’t Say I’m So Evil (kolmena versiona), Gimme Some Water, (Just A) Little Bit More, Roundabout, Onion Soup, Boardroom Walk ja This Time.

Birdyn aikaan Mika Taanila oli juuri valmistunut Lahden Muotoiluinstituutin videokuvauksen osastolta.

– Olin tehnyt yhden musiikkivideon, Kauko Röyhkän Kevät-biisiin, Mika kaivelee muististaan parin vuosikymmenen takaisia asioita.

–Mun mielestä Birdy oli loistava biisi ja siitä oli helppo innostua. Ja mikä parasta, Askolla ja Tiinalla (Askon silloinen puoliso) oli käsikirjoitus valmiina. Se oli yksi A4, mihin oli kirjoitettu peruskuvio, miljöö ja henkilöt. Ennen kaikkea siinä oli idea lintupäisestä miehestä. Me ruvettiin sitten kuvaaja Jussi Eerolan kanssa suunnittelemaan toteutusta.

Täytetyt linnut kävin mun vanhalta biologian opettajalta kysymässä lainaan pariksi päiväksi.

Syntyikö video helposti?

– Enimmiltä osin. Alkuinnostus oli valtava ja saatiin Jussin kanssa hyvät idikset ja tulokulmat. Päätettiin tehdä se mustavalkoiselle 16 millin filmille, että saatiin sopiva look. Löydettiin purettavaksi menossa oleva talo Kirkkonummelta, jossa saatiin vapaasti hääräillä.  Oli kylmät talvipakkaset ja sieltä oli jo sähköt ehditty katkaista, joten me jouduttiin pystyttämään oma generaattori.

– Kaksi tai kolme päivää sitä kuvattiin. Vastavalmistuneen elokuvaopiskelijan innolla sitä tehtiin yötä päivää hirveässä kylmyydessä ja nälässä. Mutta hyvä tuli!

Kuinka suuri budjetti teillä oli käytettävissänne?

– En muista enää markkamäärää. Veikkaan, että se olisi ollut sellaista keskitason budjettia, kun puhutaan suomalaisista sen aikaisista videoista. Ei mikään tähtitieteellinen summa, mutta ei myöskään ihan kengännauhajuttua. Pystyttiin pienet palkat maksamaan työryhmän jäsenille, vaikka toki mukana oli myös talkoolaisia.

– Esimerkiksi ne täytetyt linnut kävin mun vanhalta biologian opettajalta kysymässä lainaan pariksi päiväksi.

Videolla on käytetty myös arkistokuvaa. Mistä lähteistä?

– Niissä, mitä lintumies näkee, on kuvia ainakin sellaisesta italialaisesta eksploitaatioleffasta kuin Mondo Cane (1962). Sitten on yksi pätkä John Carpenterin Hyökkäys poliisiasemalle 13 -elokuvasta (1976), ja sitten oli Anttilasta ostettu slalom-onnettomuuksien koostevideo, josta on pätkiä.

Milloin olet viimeksi katsonut Birdyn ja miltä se nykyään mielestäsi näyttää?

– Näin sen viime vuonna, kun yhdellä elokuvafestivaalilla esitettiin mun tekemiä lyhytelokuvia ja musiikkivideoita. Hyvältä se näytti. Se on hyvä, tasapainoinen ja harmoninen kokonaisuus. Se on aika hidas ja rauhallinen nykystandardeilla, mutta aikansa peili silläkin tavalla. Ja biisihän on ajaton.

Olet tehnyt videoita muillekin artisteille. Kuinka tärkeitä musiikkivideot ovat olleet urallasi?

– Kyllä se on ollut merkittävä osa elämää, ja etenkin juuri näinä vuosina 1991–1995. Se oli erittäin jännää ja hienoa elokuvavälineen opettelua. Kyllä niitä aina koetettiin tosissaan tehdä ja panostettiin niihin paljon kuvaaja Jussi Eerolan kanssa.

– Jossain vaiheessa, kun oli tarpeeksi monta videota tehnyt, tuli tietynlainen uupumus siihen kolmen, neljän minuutin formaattiin ja tilaustöihin. Sitten päätin pikkuhiljaa hyydyttää sen puolen.

Mitä sinulla on juuri nyt työn alla?

– Juuri nyt kun soitit, olen leikkaamassa uutta lyhytelokuvaa. Sen nimi on Kuuden päivän juoksu ja Circle on säveltänyt siihen musiikin.

 

Soundissa 12/2012 starttasi Suomalaisen rockin klassikot -juttusarja, jonka ensimmäisessä osassa perehdytään 22-Pistepirkon Big Lupun syntyyn. Albumin tekemistä muistelevat bändin jäsenet ja muut aikaa läheltä seuranneet. 

Lisää luettavaa