Kuinka Iron Maidenin levyt syntyvät? Adrian Smith kertoo, miten nykymallin Maiden operoi

Adrian Smith ennätti kertomaan yhtyeensä kuulumisia Soundin Vesa Siltaselle. Julkaisemme osan numerossa 7/21 ilmestyneestä haastattelusta nyt nettiversiona.
1.9.2021 14:05

Senjutsu on äänitetty Pariisin Guillaume Tell -studiolla, joka on yhtyeelle tuttu paikka jo edellisen The Book of Souls -albumin sekä Brave New World -pitkäsoiton (2000) sessioista. Kitaristi sanoo koko orkesterin pitävän paikasta kovasti.

– Se on vanha teatteri eli hyvin avara ja tilava. Se tuo soundiin mukavan, luonnollisen tilan. Studiolla on hyvät kamat ja sijainti on hyvin kätevä. Jokainen meistä asuu eri puolilla maailmaa, joten Pariisi on sopiva kohtaamispaikka ja jokainen pitää myös itse kaupungista. Mutta ennen kaikkea siinä studiossa on vain sopiva tunnelma, Smith kertoo.

Tänä päivänä levyjä tehdessään yhtye luottaa vahvasti intuitioon ja spontaaniin tekemiseen. Kukaan bändin monista biisintekijöistä ei Smithin mukaan tuo studioon mitään täysin valmista, vaan lähinnä ideoita ja biisinraakileita, jotka sitten jalostetaan yhdessä muotoonsa ja taltioidaan tuoreeltaan.

– Ennen äänityksiä vietän kuukauden päivät omassa studiossani pyöritellen ideoita, säveltäen ja demoja tehden. Yritän parhaani mukaan saada aikaiseksi noin kahdeksasta kymmeneen runkoa, jotta meillä olisi paljon valinnanvaraa. Sitten käymme demoja läpi Brucen tai Steven kanssa ja katsomme, mitä lähdemme viemään eteenpäin, Smith avaa biisintekoprosessia.

– Jätän demoni yleensä hyvinkin raaoiksi enkä useimmiten pistä ylös esimerkiksi laulumelodioita. Muille täytyy jättää tilaa antaa oma luova panoksensa, joten demoja ei kannata tehdä liian pitkälle valmiiksi. Eikä niihin saa myöskään kiintyä liikaa, koska kun muu bändi tulee mukaan, lopputulos voi olla jotain ihan erilaista kuin se, mitä olit itse mielessäsi ajatellut. Se pitää vain hyväksyä.

Smithin mukaan yhtye käyttää kappaleiden hinkkaamiseen ja treenaamiseen yhdessä ehkä tunnin. Sitten tuoreessa muistissa olevat kappaleet äänitetään livenä sisään muutamalla otolla. Tällaisessa työskentelytavassa on sekä etunsa että myös haittapuolensa.

– Hyvää on se, että hommaan tulee aito ja spontaani fiilis, kun kaikki on tuoretta ja jännittävää. Huono puoli on se, että joskus levylle voi päätyä hetkiä, joita myöhemmin kuunnellessaan ajattelee, että ”hmm, no joo, ehkä tuota kohtaa olisi sittenkin pitänyt miettiä vielä hetki” tai ”tuo kohta kuulostaa kyllä hieman hätäiseltä” tai ”tämä olisi kaivannut vielä vähän kypsyttelemistä”.

– Niin on käynyt meillekin pari kertaa. En nyt osaa nimetä suoraan mitään kovin spesifiä, mutta on joitain kappaleita, joiden kohdalla itse näin ajattelen. Esimerkiksi (The Book of Souls -albumin) Death or Glory -kappale on sellainen. Se ei ole missään nimessä huono biisi ja siinä on hyvä energia, mutta siinä on mielestäni myös juttuja, jotka olisivat voineet olla parempiakin, Smith myöntää.

Synkät ja dramaattiset teemat ovat Iron Maidenille hyvin tuttua kauraa ja esimerkiksi sotaan ja sodankäyntiin liitty viä kappaleita löytyy lähes jokaiselta bändin levyltä. Senjutsu ei tee sääntöön poikkeusta, mutta uusi albumi on jopa bändin mittapuulla tunnelmaltaan hyvinkin tummanpuhuva ja pahaenteinen, jopa uhkaava. Smith on samaa mieltä, ainakin mitä tulee levyn soundiin.

– Äänikuvan puolesta kyllä. Täytyy sanoa, että tämä on minusta soundeiltaan paras levy, mitä olemme tehneet pitkään aikaan. Se on itse asiassa soundiensa puolesta oma suosikkini heti Brave New Worldin jälkeen. En itse osallistu miksaamiseen, mutta mielestäni tuotanto onnistui nyt todella hyvin ja kaikki tekivät loistavaa työtä. Olen siihen erittäin tyytyväinen, Smith kehuu.

Edellisen The Book of Souls -albumin tapaan myös Senjutsu on tupla-albumi, jolla on pituutta yhteensä karvan alle 82 minuuttia. Ihan Book of Soulsin 92 minuutin mittoihin ei mennä, mutta silti sulateltavaa riittää kovimmallekin fanille. Bändiä ei ilmeisesti pelota, että sisäistettävää olisi liikaa?

– Heh, no bändissä on kuitenkin paljon biisintekijöitä ja jotta kaikki saavat ansaitsemansa tilan, levy täytyy tehdä tuplamitassa. Jo pelkästään Steven kappaleet täyttävät helposti yhden, ellei jopa puolitoista levyä! Smith nauraa.

– Steveä ei hirveästi kiinnosta virtaviivaistaa tai keventää kappaleita saadakseen niitä mahtumaan johonkin mittaan, vaan hän tekee juuri kuten parhaalta tuntuu. No, ainakin fanit saavat vastinetta rahoilleen. Ainahan voi myös ensin kuunnella vain toista puolta levystä ja kun siihen kyllästyy, voi ottaa toisen puoliskon kuunteluun, haha!

Teksti: Vesa Siltanen
Lue koko haastattelu Soundista 7/21.

Lisää luettavaa