Mitä ihmettä? Onko kuopiolaisen death/doom-yhtye Kuolemanlaakson edellisestä Tulijoutsen-studioalbumista tosiaan vierähtänyt kahdeksan vuotta? No, ehkä muistijälkiä hämmentää se, että multilahjakas Kuolemanlaakso-kippari Markus Laakso julkaisi M. Laakso – Vol. 1: The Gothic Tapes -levyn vuonna 2016, ja esimerkiksi Wikipediassa tämä teos listataan Kuolemanlaakson albumiksi.
– Se oli selkeä välityö. Osa pitää Gothic Tapesia parhaana levytyksenäni, mutta omasta mielestäni se olisi pitänyt joko jättää tekemättä tai julkaista se jollakin muulla nimellä ja jonkun toisen laulajan tulkitsemana, kertoo Laakso.
– Nyt täytyy myöntää, että pitkä levytystauko johtuu allekirjoittaneesta. Mainitun Gothic Tapesin lisäksi olen ollut viime vuosina tekemässä kahta kirjaa (Amorphis ja Folk Metal Big 5) ja myöhemmin tänä vuonna ilmestyvää Her Shadow -yhtyeen debyyttialbumia. Onhan tässä tullut myös perheenlisäystä ja päivätöitäkin on pitänyt painaa.
Juuri ilmestynyt Kuusumu on vuonna 2010 perustetun Kuolemanlaakson omaperäisin ja kovatasoisin albumi tähän mennessä.
– Henkilökohtaisesti minulla oli vain yksi tavoite: tehdä hyvinkin onnistunutta Tulijoutsenta parempi levy. Aikomus toteutui, sillä mielestäni harppasimme uudelle tasolle kaikilla sektoreilla. Kuusumu on edeltäjiään monipuolisempi, musikaalisempi, melodisempi ja harmonisempi.
– Konkreettisena esimerkkinä voisin mainita esimerkiksi sen, että tein uuden levyn kosketinosuudet Aleksi Munterin (ex-Swallow The Sun) kanssa. Aiemmin olen väsännyt koskettimet omin päin, mutta Aleksin työpanos nosti orkestraatiot ihan toisiin sfääreihin. Lisäksi myös laulaja Mikko Kotamäki ja rumpali Toni Ronkainen ylittivät itsensä!
Kuusumun tuottajana toimi Kuolemanlaakson vanha yhteistyökumppani V. Santura (Triptykon, Dark Fortress).
– Nauhoitimme levyn viime kesänä, ja Santura tuli hommiin Suomeen. Hän oli sitten unohtanut täyttää erään maahantulokaavakkeen, ja matka tyssäsikin lentokentälle. Santura soitti keskellä yötä ja kertoi, että hänet käännytetään takaisin. Aloin selvitellä tilannetta, mutta samassa tuli uusi puhelu. Suomalainen rajavartija oli osoittautunut metallifaniksi, ja hän tiesi muun muassa Triptykonin. Lopputulos oli joka tapauksessa se, että mies toivotti Santuran tervetulleeksi Suomeen!
Pystytkö nostamaan esiin jonkinlaisia avainbiisejä uudelta levyltä?
– Tiesin pitkään, että Pimeys laski tulee käynnistämään kokonaisuuden ja luomaan levylle halutun aloitustunnelman. Surun sinfonian työnimi taas oli ”Paras biisi”, ja se kertonee jotakin. Katkeruuden malja ja Pedon vaisto taas esittelevät uusia tuulia niin kevyemmältä osastolta kuin blackmetallisemmalta puoleltakin.
Kuusumun sanoitukset pureutuvat noin puolentoista tuhannen vuoden takaiseen kylmään ajanjaksoon.
– Katsoin dokumentin vuonna 535 tapahtuneesta luonnonkatastrofista. Ilmasto kylmeni dramaattisesti tulivuorenpurkausten aiheuttaman massiivisen tuhkapilven takia, ja maapallo menetti suuren osan auringon lämmöstä puolentoista vuoden ajaksi. Se aiheutti nälänhätää, kuivuutta ja kuolemaa, kun viljat, puut, kasvit ja muut eivät päässeet kasvamaan, kertoo Laakso.
– Tuon ajan ihmiset luulivat suututtaneensa jumalat ja saaneensa kostoksi ikuisen pimeyden ja kylmyyden. Eikä unohdeta sitäkään, että viisi vuotta myöhemmin alkanut paiseruttoepidemia niitti kolmasosan Euroopan asukkaista… Tämän osuvampaa – synkempää lähtökohtaa death/doom-levylle on hankala keksiä!
– Isossa kuvassa käsittelen levyn teksteissä ihmisen luontosuhdetta ja elämän haurautta. Luonto on herra ja me olemme mitättömän pieniä!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 2/22.
