”Laita Kalle lauluun lisää Kääriäisen Jorkkaa” – tarina siitä, miten Viikatteen Kuu kaakon yllä syntyi

Janne Peltonen

Kaarle ja Arvo Viikate sekä tuottaja Miitri Aaltonen kertovat Soundissa 5/19, miten osapuolten kymmenen vuotta sitten taltioima Kuu kaakon yllä -albumi sai muotonsa. Julkaisemme nyt katkelman Timo Isoahon toimittamasta artikkelista verkkomuodossa.

Lue koko haastattelu Soundista 5/19.

Miitri: – Kaikista uusista tuulista huolimatta suurin tekemisen muutos taisi liittyä laulamiseen.

Kalle: – Aiheesta väännettiin jonkun aikaa ihan tosissaan, mutta sitten löydettiin yhteiset suuntaviivat.

Miitri: – Kalle oli tuplannut liidilaulunsa koko Viikatteen levytyshistorian ajan. Heitin sitten ilmoille kysymyksen, että tuplasiko Topi Sorsakoski omat juttunsa? Ei todellakaan. Otti oman aikansa saada Kalle uskomaan, että yksi lauluraita riittää.

Kalle: – Kun sitten käytiin lauluhommiin, Miitriltä tuli hyviä heittoja eri kulmiin. Esimerkiksi Aaveissa vainko olet mun biisiä se evästi tyyliin ”avaa paidasta vielä yksi nappi ja nappaa mukaan vähän enemmän Kääriäisen Jorkkaa!”

Miitri: – Laulamiseen liittyi muitakin uusia juttuja. Jotta esimerkiksi kertosäkeeseen voidaan tehdä halutut stemmat, pitää liidilaulun olla absoluuttisessa vireessä. Ja jos kertsin lopussa on esimerkiksi pitkiä vokaaleja, niin hyvin usein solisti niiaa tai nousee ylävireeseen. Tässä kohdassa saavutaan hyvinkin perustavan kysymyksen äärelle: kannattaako kertsin viimeistä tavua laulaa viisi tuntia hermojen totaalisen menetyksen uhalla vai laitetaanko tämä kohta tietokoneella vireeseen minuutissa?

Tässä kohdassa saavutaan hyvinkin perustavan kysymyksen äärelle: kannattaako kertsin viimeistä tavua laulaa viisi tuntia hermojen totaalisen menetyksen uhalla vai laitetaanko tämä kohta tietokoneella vireeseen minuutissa?
– Miitri Aaltonen

Kalle: – Kuten aito kouvolalainen tekee, otin tämän tietysti epäluottamuslauseena. Että ai jaa, minä en siis osaa laulaa (naurua).

Miitri: – Istuttiin alas ja puhuttiin asiasta. Että kyse ei ole siitä, että mies olisi huono tai minä en jaksaisi laulattaa samaa kohtaa vaikka tuntikausia. Ei, kyse on siitä, että mikä tässä olisi kaikista järkevin toimintamalli levyn valmistumisen kannalta.

Ari: – Kukaan meistä ei ole tietotekniikan ylin ystävä – ainakaan studio olosuhteissa. Soitetaan ja lauletaan ilman kikkailuja, eikä käytetä jotakin triggereitä tai sampleja kuin ihan viimeisessä hädässä. Jos silloinkaan.

Kalle: – Täytyy silti sanoa, että eräs iso juttu laitettiin tietokoneella kuntoon. Oltiin leivottu Viina, terva & hauta -biisin pohjat talteen ja Simppa oli jo lähtenyt studiolta. Sitten tajuttiin kaksi seikkaa: kappaleesta on tulossa aika hyvä, mutta se rynnii vähän liian ripeästi.

Miitri: – Päätettiin hidastaa biisiä parin pykälän verran. Kalle viettikin sitten seuraavan yön studiolla tuijottaen ruutua, kun kone raksutti kappaletta pikkuisen vähemmän kiihkeäksi. Kun palasin aamulla mestoille, löysin studion uumenista väsyneen muusikon ja juuri oikealla tavalla hidastuneen hittiveisun!

Miitri: – Yhteisenä tavoitteena oli luomu soundimaailma ja sitä kautta albumille haluttiin aikaisempaa enemmän oikeita soittimia. Ei enää tyydytty mihinkään ”casioviuluihin” vaan mukaan otettiin aidot sellot, polkuharmonit ja pelit. Esimerkiksi Avoimen maan äärellä on komea sävellys, mutta kappale piti myös toteuttaa oikeilla soittimilla kaiken tehon irti saamiseksi.

Kalle: – Samalla onnistuimme valjastamaan bassotaiteilijamme (Erkka Koskinen aka Ervo Viikate) erikoisosaamisen hyötykäyttöön yhä vahvemmin. Ekihän on umpimusikaalinen kaveri ja se osaa kirjoittaa lapuille eri instrumenteilta halutut asiat.

Miitri: – Usein puhutaan siitä, miten hyvin tai huonosti joku julkaisu sietää ajan kulumista. Monet klassiset rocklevythän sen kertovat, että mikäli musiikki on toteutettu sen kummempia kikkailematta niin albumi kestää kuuntelua vuosikymmeniä. Hyvin viritetty tasokas rumpusetti ja kitarahommiin Gibsonin ja Marshallin yhdistelmä… Näillä pääsee jo pitkälle. Efektien kanssa täytyy olla varovainen, sillä esimerkiksi virvelin kaiku paljastaa aivan liian usein sen, millä vuosikymmenellä ko. kappale on tehty.

Ari: – Niin, 80-luvun virvelikaikuhan loppui vasta 90-luvulla (naurua).

Kalle: – Vaikka itse sanonkin, niin Kuu kaakon yllä on hangoitellut varsin hyvin ajan hammasta vastaan – niin biisimateriaalin kuin äänimaailmankin puolesta. Kuuntelin nimittäin uuden triplaversion koelevyt äskettäin ja siinä tuli kieltämättä fiilis, että tämähän on aika hyvää kamaa!

Viikate esiintyy Kuu kaakon yllä -juhlakeikoilla läpi kesän ympäri Suomea. Katso bändin keikka-aikataulu täältä.
Teksti: Timo Isoaho