Missä biisissä on maailman paras riffi? Entä kuka on suurin sanoittaja? HIMistä ja Flat Earthista tuttu Linde kertoo

16.8.2018 10:21

Taas olisi tarjolla suosikkilistaa. Tällä kertaa ääneen pääsee Mikko ”Linde” Lindström, tuo HIM-yhtyeestä ja nyttemmin Flat Earth -kokoonpanosta tuttu kitaramaakari. Linden suosikkeja luodataan aina 1960-luvulta nykypäivään.

Listauksessa haastateltava siis kertoo, minkä albumin hän nostaa julkaisuvuosikymmenensä kovimmaksi tuotokseksi, ja suosikkeja haetaan niin puolen vuosisadan takaa kuin 2000-luvulta. Kaupan päälle kysytään parasta musiikkikirjaa ja liveäänitettä. Juttusarjan toimittaa Timo Isoaho.

1960-luku – Elvis: From Elvis in Memphis

”Faijan auton takapenkillä tuli kuultua Elvistä. Niitä kasetteja oli muuten paljon! Valitsen tämän albumin, sillä sieltä löytyy yksi suosikkikappaleistani In the Ghetto. Kun on pikkupojasta asti tottunut kuulemaan Elviksen ääntä, on standardit sen jälkeen aika korkealla.”

1970-luku – Black Sabbath: Sabbath Bloody Sabbath

”Black Sabbathilta on tietenkin hyvin vaikeaa valita vain yhtä suosikkilevyä, mutta A National Acrobatissa on maailman paras riffi, ja sen vuoksi nostan esille Sabbath Bloody Sabbathin. En edes oikein tiedä, mikä siinä riffissä niin kovasti kiehtoo, mutta se on joka tapauksessa kovin!”

1980-luku – David Lee Roth: Eat ’Em and Smile

”Kun aloittelin kitaransoittoa, Steve Vai oli suuri sankarini. Tätä lättyä tulikin sitten kuunneltua urakalla korvalappustereoista auton takapenkillä heti sen jälkeen, kun Elvis ei enää niin paljon napannut. Yankee Rosen video oli tuohon aikaan todella päräyttävä, sillä se kasarijenkkimeno vietiin siinä aika lailla tappiin. Eihän sitä oikein pysty edes katsomaan tänä päivänä, sillä se meininki on todella jäätävää…”

1990-luku – Nirvana: In Utero

”En pidä Nevermindista sen liian silotellun tuotannon takia. Bleach-levyllä taas tökkii rumpalointi. In Utero onkin mun ehdoton suosikki Nirvanalta, niin soundien kuin yleismenonkin puolesta. Jos muistan oikein, niin Steve Albini sanoi vain painaneensa rec-nappulaa, kun haastattelussa kysyttiin In Uteron tuottamisesta. Mukavan maanläheistä meininkiä.”

2000-luku – Iggy Pop: Beat ’Em Up

”Myös Iggy Popilta on todella vaikea valita vain yhtä suosikkilevyä, mutta onneksi tämä ’suosikit eri vuosikymmeniltä’ -rajaus helpottaa hieman. Siis tämähän on maailman tykein lätty, eikö vain? Levyltä löytyy myös sitä kuuluisaa vaaran tuntua, joka puuttuu nykyään kaikesta musasta. Ai niin, Iggy Pop on myös maailman paras sanoittaja.”

2010-luku – Band of Weeds: Other-Than-Human

”Tällä vuosikymmenellä ei ole tullut vastaan paljonkaan mitään kovin kiinnostavaa. Vika voi toki olla myös itsessäni. Jotakin sentään… Band of Weedsiä kuulin radiossa, ja rakastuin saman tien. Kyseessä on kolmen rikkaruohon (Artemisia vulgaris, Rumex longifolius ja Cirsium arvense) muodostama yhtye, ja suosittelen tätä lämpimästi!”

Eli mitä että?

Musiikkikirja:

”En tykkää lukea mitään omaelämäkertoja tai bändikirjoja. Iggy Popin tai Devin Townsendin haastatteluja on kuitenkin kiva katsella esimerkiksi YouTubesta, kun he ovat niin hyviä puhumaan. Useimmiten kun joku turvonnut rokkitähti muistelee jotain, niin se on vaan supertylsää.”

Livetaltiointi:

”Tallenne Strapping Young Ladin keikalta Download-festivaalilta kesältä 2006 on kova. Soundit on tosi huonot, mutta meno on kohdallaan. Devinillä oli vielä skulletti ja myös välispiikit on hallussa. Siis aivan mahtava meininki!”

Lisää luettavaa